Joulukuun tokokuulumisia.

Tokossa ollaan harjoiteltu takaosan käyttöä, käännöksiä erityisesti vasemmalle, pomppimattomuutta (pienelle beussille hyvin vaikeaa) ja seisomista. Jääviä tai vaihtoja en ole videoinut, mutta arjessa "seis"-käskyä tulevaisuudessa taas siintäviä paimennustreenejä varten ollaan vahvistettu lenkeillä ja "top"-tokoseisomista tokotreenien yhteydessä. Ikrasta jäävät on hauskoja ja selkeästi odottaa innolla aina minkä käskyn päätän antaa. 

HEITÄ.

Takaosan käytön opettamista käännöksissä jouduin hetken pohtimaan. Ikran kanssa on pennusta saakka tehty lörpän/korokkeen ympäri pyörimistä, peruuttelua ja muuta takaosan hahmotusta kehittävää, mutta seuruun yhteydessä imuttamalla tuntui, että Ikki vaan ryysti namia kädestä unohtaen koko takaosansa.

Meillä tähän auttoi naksuttimella sheippaus ja lelupalkka. Ensin Ikra oli hämmentynyt kun lähdin peruuttamaan lennosta samalla sanoen "sivu"-käskyn, mutta heti Ikran tarjotessa pientä peruutusta palkkasin yrityksen lelulla taakse ja vasemmalle. Seuruupaikka oli tässä vaiheessa metrin päässä oikeasta, mutta idean saaminen Ikran päähän oli tärkeintä. Tässä treenejä jouluviikolta, jo parissa treenikerrassa näin paljon parempi, jee!

Toisin kuin neuvotaan Ikra ymmärsi takaosan käytön vasta kun vaadin aivan "övereitä" eli pyörimistä vasemmalle täysin paikallaan tai peruuttamalla monta askelta kerrallaan. Näissä vaadin ensin vain askeleen, josta seurasi vauhdikas palkka taakse ja vasemmalle. Kun ajatuksen oli saanut istutettua pääsi etenemään nopeasti. Ikra tykkää vauhdikkaista treeneistä ja niin minäkin. Kokeilemalla ja kuuntelemalla omaa koiraa olis (taaskin) jo paljon aiemmin tämä "ongelma" selätetty. Tarkkuuden seuruupaikkaan saa kyllä sheipattua ajan kanssa. :)

Nyt tämä blogi hiljenee pienelle joulutauolle, joten ihanat lukijat: hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Lumi-Kuutti toivoo kaikille karvakavereille lumisia rallikelejä.

Tottistreeneissä Sudenpennulla.

Päästiin tuuraamaan Ikran sisarusten ja muutaman muun beussiharrastajan tottisryhmään Sudenpentu-hallille Vihtiin. Oi mikä fiilis oli pakata treenireppu ja miten Ikra meni aivan sekaisin kun näki, että treenikassi lähtee mukaan!

Hyvät palkat, hyvät treenit!

Google Mapsin perusteella valittiin lyhyempi reitti Vihdintietä pitkin. Ei näin. Aivan pilkkopimeässä peläten, että kohta on peuraa konepellillä. Hrr. Hengissä selvittiin kuitenkin perille saakka juuri ja juuri ajoissa. Ikra alkoi ihan ulista kun päästiin hallin pihaan. Aika vauhdikkaasti mentiin sisään, mutta toisen intoa oli niin ihana katsoa. Ens kerralla ollaan takakireitä ja vaaditaan käyttäytymään. Vähän tuhmasti piipaten meni odottelu häkissä, mut voiko muuta odottaa melkein 5kk tauon jälkeen koiralta (ja ohjaajalta), joka meinaa räjähtää innosta?

Omalla vuorolla tehtiin pieniä seuruupätkiä ja eteentuloa ensin lelun kanssa, sitten namittaen pelkkiä käännöksiä molempiin suuntiin, luoksetuloa ja lopuksi pitoa. Ikra oli aivan super! Yhtäkään kunnon treeniä ei olla tehty sairastumisen jälkeen, seuruuta ja vaihtoja kun on muistettu ennen ruuan antamista, pito on ainoa mitä ollaan tehty. Ikra keskittyi hyvin, teki hyvällä vireellä ja meillä oli tosi hauskaa.

Läählääh.

Saatiin hyviä vinkkejä jatkoon eli edistämisen korjaamiseksi oman imutuskäden kanssa täytyy olla tarkkana, seuruussa vois hakea lisää voimaa ja näyttävyyttä vireennostolla haukutuksen ja seuruun vaihtelun kautta ja luoksetulossa alkaa erotella ja vaatia, ettei Ikra hypähdä kiepsahtaessa perusasentoon. 

Jee!

Marraskuun kuulumiset.

Vieläkään ei ihan uskalla hengähtää, mutta ainakin ensimmäinen kortisonitason lasku on onnistuneesti suoritettu ja torstaina vähennetään taas. Ikra tuntuu piristyneen ihan kuten minäkin pidentyneistä lenkeistä. Alkaa arki tuntua normaalilta kun ollaan voitu palata jo lauman kanssa lenkkeilyyn ja lenkeillä alkaa olla pituutta 35-40 minuuttia. Vapaana saa rallattaa, hepuloida lumessa ja ollaan varovasti aloitettu jumpan lisäksi tokoa. Raskaita liikkeitä (esim. rajuja kiihdytyksiä sisältäviä liikkeitä) ei vielä tehdä, mutta tämä jo! <3 

Kuutin tunnelmia lumen keskeltä:

Aamulenkin ihana lumipeite. 

Tasatahtia.

Maailman kahdeksas ihme: Ruuti on alkanut sietää Kuuttia ja jopa hengaa Ikran kanssa vapaaehtoisesti?!

Välillä vähän isompi lauma. 

Lumihepuli lähtee än-yy-tee...

Loppukevennyksenä Kuutti aamiaispöydässä. Ihan pokkana siihen könysi niin kuin aina ois siinä istunut.

Paluuta normaaliin.

Hurraa! 15 minuutin kävelylenkkejä! Miten pienestä sitä onkaan onnellinen. Nyt toivotaan, että uudella lääkeyhdistelmällä saadaan moniniveltulehdus rauhoittumaan ja elämä takaisin raiteilleen.

Kukkuu!

Käytiin fysio-Petralla kun oltiin jouduttu tutkimusten takia siirtämään käyntiä lokakuun alkuun. Pelkäsin, että kauheat jumit olisi Ikralla, mutta nyt kun ontumat on hävinneet ei jumejakaan löytynyt pahemmin! Huh. Naurettiin, että Ikra olisi hyvää mainosta yhdessä toisen asiakkaan koiran kanssa kun Ikra rynnistää täysillä riipien sisään heti kun Petra avaa oven. Ikra yrittää juosta salamana hoitohuoneeseen niin lujaa kuin pääsee ja omistaja meinaa lentää mukana, samalla kenkiä riisuen. 

Liikuntaa lisätään nyt hyvin varovaisesti asteittain, samoin jumppaa. Meidän molempien mielestä superkivaa! Lenkit alkavat olla myös niin "pitkiä", että päästään lähimetsään samoilemaan osa siitä. Ikra liikkuu vapaana onneksi rauhallisesti niin pääsee astelemaan ilman hihnaa oksien lomassa pehmeällä metsänpohjalla. Ruumiille ja mielelle parasta terapiaa. 

Synttärilelu.

Osan aamuruuasta voi antaa myös pieniltä jälkiharjoituksilta niin pääsee nenä töihin. Ikra on omasta mielestään hyvin terve, joten nyt alkaa näkyä pientä turhaumaa liikunnan puutteesta. Sisällä saattaa hepuloida, juosta mattoja kasaan, heitellä lelujaan ja etsiä tekemistä. Proffaakin on alettu retuuttaa samalla lailla kuin ennen. Täytetty kongi on hyvä siinä vaiheessa kun hepuli näyttää merkkejä, mutta se unohtuu usein täyttää ja pakastaa. Pitäisi ehkä ostaa yksi lisää, joka voisi olla pakkasessa aina kun toinen on käytössä.

Leikeistä väsyneenä.

Kuulaita syyspäiviä toivotaan, jotta päästäisi vihdoin nauttimaan ulkoilusta nyt kun siihen taas on lupa. Pientä tokoilua ollaan myös otettu lenkkien lomassa. Uskallettaisko toivoa, että tokovalmennukseen päästäisi vihdoin osallistumaan parin viikon päästä?

Kuutti kaks-vee!

Maailman rakkain ja ihanin Kuuttinen tänään 2v. <3 Synttärilahjaksi ostettiin ihana martingaali-panta Walona Dogsilta ja paljon herkkuja. Synttärit jatkui illalla perhepiirissä nakeilla herkutellen, jotka jaettiin tietty Proffan kanssa. Kortisonia on syöty viikko ja Ikra on käytännössä oireeton eli ihan paras synttärilahja. Toivotaan rakkaalle pikku-vauhtisilakalle monia terveitä vuosia ja onnellista elämää!

Jalkapäivitys eli elämää IMPA-diagnoosin ennen ja jälkeen

Tämä on pitkä postaus, jota päivitän sitä mukaa kun Ikraa tutkitaan, jotta kaikki löytyy asiasta tietoa etsiville samasta paikasta. Diagnoosina moniniveltulehdus (IMPA).

Perjantai 14.7.2017
Ikran oireilu alkoi heinäkuun alussa hyvin lievinä nousuvaikeuksina ja muutaman päivän päästä yhtäkkiä alkoi huutaa ja ontua oikeaa takasta, jonne nousi kintereen etupuolinen turvotus. Seuraavalla viikolla vasempaan takaseen nousee myös kintereen etupuolelle turvotus. Nämä diagnosoitiin jännetupentulehduksiksi.

Molemmat jalat hoidettiin röntgenin ja ultraamisen jälkeen kipulääkkeillä, kortisonilla, Cartrophenilla ja kylmäyksellä. Elokuun puolivälissä Cartrophen-kuurin loppumisen jälkeen fyssarilla sain vahvistuksen omille fiiliksille, ettei tämä enää ole normaalia hidasta jännevamman paranemista vaan verikokeet olisi syytä ottaa. Huomasimme myös mökillä, että Ikran korviin oli tullut kärkiin haavoja/rupia. Ruvet paranevat todella hitaasti, ovat pyöreitä. Toisessa korvassa "verisempi" ja toisessa kuivempi rupinen alue. Saimme ajan vasta elokuun loppupuolelle fyssarin suosittelemaan paikkaan, jossa olisi myös kunnon laser, jos jalkaongelmat paljastuu laserhoitoa vaativiksi.

Perjantai 8.9.2017 
Ei mee Ikralla lujaa. Ikran oireilu jatkuu edelleen nyt syyskuun puolessa välissä, vaikka turvotus jaloista hävisi heti kortisonipiikkien jälkeen. Kaksi ortopediä, kortisonia piikitetty molempiin jalkoihin, Cartrophen-pistoksia, uusia röntgenkuvia, laserhoitoa...ja Ikran yleisvointi on mielestäni huonontunut. 

Toinen ortopedi tutki Ikran ja päädyttiin diagnoosiin vanha jännevamma. Kinnernivelet ja polvetkin kuvattiin kun ortopedi epäili Ikran kipuvasteen perusteella irtopalaa kintereessa, mitä ei onneksi löytynyt. Punkkivasta-aineiden pikatesti negatiivinen. Kukaan ei oikein ota tosissaan kertomaani Ikran olotilasta enkä kyllä ihmettele, koska neiti vetää niin hulluille kiekoille riemusta kun pääsee ihmisten ja koirien lähelle. Kipukäytös hautautuu täysin vireennousun alle. 

Kotona Ikra on kauhean jäykkä, liikkeellelähdöt on vaikeinta: ontuu reilusti OTJ:ta ja köpöttää muutaman metrin. Verryttyään ei onnu näkyvästi, mutta ei ole puhdaskaan. Lisäksi välttelee asentomuutoksia (=kipeä) ja on alkanut ontua myös etujalkojaan. Vasemman jalan liikerata on mielestäni inasen pienempi kuin oikean. Vasen jalka oli se, joka tulehtui viikko oikean jälkeen.Ja ontuma ei edes ole mielestäni se vakavin oire vaan se, ettei Ikra jaksa mitään. Ei juo, syö kyllä, mutta makaa vain kipeän oloisena, raahautuu pissalle perässä. Soitin ja halusin sisätautilääkärille ajan ja saatiinkin se, mutta vasta parin viikon päähän. Ajattelin uudelleen pyytää punkkivasta-aineiden testausta verikokeiden yhteydessä. 

Alkaa olla aika huoli Ikrasta. Kipulääkkeillä (Rimadyl) on ollut melkein kaksi kuukautta ja tuntuu, että nekin vievät vain pahimman terän kivulta ja huonolta ololta.

Toivon kovasti, että sisätautilääkäri löytäisi jotain, koska molemmat ortopedit eivät ole löytäneet Ikrasta mitään vikaa enää, vaikka koira on niin kipeä, ettei meinaa päästä ylös. Jos jotain hyvää niin ainakin Ikra on kuvattu jokaikiseltä niveleltään ja läpivalaistu kaikki selästä jalkoihin. 

Tiistai 5.9. 
Laserhoidoista ei tunnu olevan apua, Ikra menee niistä vaan huonommaksi ja huonommaksi. Edes kipulääkkeistä ei ole apua, joten lopetan loput laserhoidot ja alan soitella läpi pätevän oloisia sisätautilääkäreitä. Siirrän Ikran hoidon toisaalle minne saatiin nopeasti aika sisätautilääkärille eikä meidän tarvi odottaa aikoja viikkotolkulla. Rupean mittaamaan Ikran lämpöä aamuin illoin ja tulehduskipulääkkeistä huolimatta lievästi lämpöinen, erityisesti huonoina päivinä.

Torstai 14.9. 
Sisätautilääkärillä. Ikrasta otetaan verikokeet, kopeloidaan jalat ja lämpö mitataan. Näytän myös rupia korvanlehdissä. ELL sanoo, että kintereet tuntuvat täyttyneiltä, Ikra aristaa kintereiden ojennusta ja lonkkien taaksevienti on vaikeaa. Myös eturanteista koukistuksessa ulahdus. Verikokeissa verenkuva ja peruselinarvot kaikki nätisti viitearvojen sisällä, ainoastaan CRP-tulehdusmarkkeri hyyyyvin lievästi koholla, mikä normaalia tässä tilanteessa. Ulkopuolisen labran borrelia- ja anaplasmoosi-vasta-aineet negatiiviset. Epäilys autoimmuunista moniniveltulehduksesta. Saadaan kipuun Canicaral-kuuri, kunnes saadaan nivelnestenäytteet otettua ja tulokset niistä.

Pikku potilas <3

Perjantai 15.9.
Ikran suupieli on iltapissan jälkeen yhtäkkiä ihan turvonnut! Naamaan nousee myös hyttysenpiston näköisiä kohtia kuonoon ja silmien lähelle. Turvotus kasvaa todella nopeasti ja leviää, joten annan kyytabletit (3). La on vielä turpea naamasta, mutta on täysin puhtaat liikkeet, oikeastaan vaan nousut ylös epänormaaleja.

Lörppähuuli jo vähän laskenut, Proffa lohduttaa <3

Sunnuntai 17.9.
Ontumat ja liikkumavaikeudet palaa. En jaksa sen enempää niistä kirjoitella, paitsi jos jotain erikoista tapahtuu. Ikra ontuu takasiaan edelleen liikkeellelähtiessä, välillä myös etusia ja asennonvaidot vaikeita. Pirtsakka neiti onneks on ja jekkuilee+leikkii, eli jotain yleisvoinnissa on nyt tällä viikolla ollut paremmin.

Tiistai 19.9.
Ortopedi ottaa Ikrasta nivelnestenäytteet molemmista eturanteista ja vasemmasta kintereestä, jota varten Ikra rauhoitetaan ja nukutetaan. Ranteiden nivelneste on "vaaleaa, hieman kellertävää, normaalia runsaammin ja viskositeetti alentunut" mikä kuulemma viittaa tulehdukseen. 

Vasemman kintereen näyte tummempaa, erittäin vetistä eikä veny juuri ollenkaan. Näytteet menevät ulkopuoliseen labraan analysoitavaksi ja jos tulokset edelleen viittaa moniniveltulehdukseen aloitetaan kortisonilääkitys. Pieni potilas taas upeasti käyttäytyi vastaanotolla. <3 Nyt on jalat aika karun näköiset kun molemmissa ranteissa on kaljut ajellut kohdat ja toisessa kintereessä. Voi kun tulokset tulisivat nopsaan.

Pieni heräilee. <3 Pitää vielä mainita, että Ikran neljäs rauhoitus/nukutus tutkimusrumban aikana, mutta tässä paikassa, toisin kuin muissa, ensimmäistä kertaa Ikra ei joutunut makaamaan kylmällä lattialla herätessään, vaan oli ihanasti peitelty viltteihin ja eristävällä alustalla. Ne pienetsuuret jutut...

Perjantai 22.9.
Ell soittaa Ikran nivelnestenäytetuloksista, jotka vahvistaa epäilyn moniniveltulehduksesta. Kortisonikuuri eli Prednisolonia syödään tämän vuoden loppuun ja toivotaan, että lääkkeen annostuksen alasajaminen onnistuu ja voidaan jatkaa ilman lääkitystä.

Lauantai 23.9.
Ensimmäinen Prednisolon-annos. Annan tabletit, ruokin Ikran ja huomaan, että Ikran silmäkulmassa on hyttysenpiston näköinen kohta. Menee 10min ja naamassa on myös kuonon päällä ja päälaella kohoumia. Jipii. Ikraa paukamat ei näytä kuitenkaan mitenkään vaivaavan. Johtuukohan nämä nyt sairaudesta vai onko lähipuistikossa jotain öttiäisiä? Myös eturanteet ovat turvonneet.

Tiistai 26.9.
Neljäs päivä  Prednisolonilla ja Ikra on herännyt henkiin <3 Ranteiden turvotus on laskenut. Jo sunnuntaina meno oli Ikramaisen villiä, eilen vähän oli vielä ylösnousut hassuja, mutta tänään on kaikki ylösnousutkin olleet normaaleja, jeee!! Korvien ruvet on kuivuneet melkein pois. Ainoastaan vasen kinner napsuu ajoittain liikkeellelähtiessä. Kun sekin häviää voidaan alkaa asteittain laskea kortisonin annostusta ja alkaa rakentaa kuntoa varovasti takaisin. 

Synttärit on ihan kulman takana ja Ikra on varmasti samaa mieltä, että liikunnan lisääminen ois ehkä paras synttärilahja! Saatiin myös ennakko-synttärilahja kun tilaamani lisäravinteet tulivat. Ikralla on ollut vuoden iästä käytössä E-vitamiini, glukosamiini, kondroitiini, MSM+Nutrolin, mutta näiden lisäksi tilasin D-vitamiinin ja vaihdoin muutaman valmisteen heppa/koirapuolen halvempiin. Suurimmassa osassa tutkimuksia mitä yliopiston tietokannoista kahlasin läpi (eläin+ihmispuolen) on (hyvin tiivistetysti) havaittu antioksidanteilla, nivelsuoja-aineilla ja/tai rasvahappolisillä positiivisia vaikutuksia kipuun ja/tai tulehdustilaan. Tosin vain näissä spesifeissä tutkimustilanteissa, tietyillä lajeilla ja tiettyyn niveleen...mutta mieluummin syötän varmuuden vuoksi, jos siitä voi olla apua eikä siitä koidu koiralle mitään haittaa. Kaikki ravitsemuksellinen tuki Ikkikselle mitä mahdollista <3

Sunnuntai 1.10.
Ikra on nyt viikon kortisonikuurin jälkeen käytännössä oireeton. Korvien ruvet on kokonaan parantuneet! Tänään kerran vaan napsui kinner ja on pari kertaa istunut polvi hassusti sisäänpäin (vasen takanen), eli täysin oireeton ei vielä ole, joten täydellä annoksella mennään varmaan vielä pari kolme päivää. Luottaisin, että sitten voidaan alkaa vähentää suunnitelman mukaan annostusta. Juteltuani monen muun moniniveltulehdusta sairastaneen koiran omistajan kanssa ja vertailtua kokemuksia ilmeisesti Ikran aloitusannos on kohtuullinen tämän kokoiselle koiralle (30mg per pv). Parasta on se elämänilo mikä on tullut takaisin: se ihanan raivostuttavan riehakas, iloinen ja raju pieni Kuutti, joka rakastaa kaikkea ja sohlaa samalla mennessään (vahingossa toki) omistajan jalat mustelmille <3

Tiistai 10.10.
Ikra näytti eilen vähän rauhalliselta, pistin käytöksen Ikran inhoaman sateen piikkiin. Istumaanmenokin näytti inasen hassulta välillä ja vertailin vainoharhaisena sen eturanteita kun ne näyttivät vähän turvonneilta. Pitääkin olla rotu, jolla on muutenkin muhkuraiset ja jättimäiset nivelet jaloissa...Ja illalla neiti ontuikin reippaasti vasenta takasta. :(

Tiistai 17.10.
Konsultoituani ortopediä lääkitystä rukattiin. Kortisonin lisäksi Ikra saa nyt siklosporiinia, joka on aivan prkeleen kallis solusalpaaja. Vakaata kättä ja huolellisuutta saa olla tuota arvokasta putelia käsitellessä. Siklosporiinin avulla kokeillaan laskea uudelleen kortisonia jonkin ajan päästä. Elämä on lääkityksestä huolimatta helpompaa kun ei tarvitse huolehtia Ikran voinnista. Neiti on ollut oireeton kun nostin heti ontumien palattua ohjeen mukaan kortisonin aloitustasolle.

Tiistai 21.11.
Ikra on ollut oireeton yli kuukauden ja ensimmäinen kortisonitason lasku onnistui, jee! Tällä viikolla lasketaan taas puolella annostusta, siklosporiini pysyy ennallaan.

Maanantai 18.12.-17
Ikra on edelleen oireeton ja kortisoni on laskettu 1/4 annokseen alkuperäisestä. Normaalielämään ollaan päästy kiinni, lenkit ovat pituudeltaan samoja kuin ennen, mutta vapaana muiden koirien kanssa riehumista lisätään vähitellen. Tottis- ja jälkitreenit ovat jatkuneet tauon jälkeen. Ikkis on oma iloinen itsensä <3

Perjantai 12.1.-18
Ikralla on alkanut tuntua korvissa turvonneita kohtia. Ensin laitoin pakkasen piikkiin ja aloin tarkkailla tilannetta, mutta parin päivän kuluessa oli selvää, että IMPAhan se sieltä alkaa puskea läpi nyt kun lääkitys on vain joka toinen päivä 1/4tb Prednisolonia ja sporimune edelleen täydellä annostuksella. Suru ja huoli. Ortopedia konsultoitu lääkityksestä, katsotaan mihin suuntaan lääkitystä muutetaan. Ikra tuntuu ehkä välillä portaissa keventävän vikalla askelmalla toista takasta ja mielestäni kintereiden napsunta on lisääntynyt. Mitään muuta oiretta ei onneksi ole, Ikra on raivostuttavan riehakas lumesta ja töhöttää menemään <3 Ehkä tää tästä. 

Välihuomiona: Sporimune-siklosporiini saa Ikran kakkailemaan keskellä yötä?? En mitään muuta muutosta ole keksinyt kun tämä pelleily alkoi. Keskellä yötä herättää ulos kakille. Outoa. Ikinä aiemmin ei ole tehnyt tälläistä.

Sunnuntai 18.2.
Korvaoireiden palattua nostettiin Prednisolon-annos aiemmalle tasolle (puolikas tbl) ja mennään tällä nyt useampi kuukausi, jonka jälkeen yritetään laskea. Jos lasku onnistuu jäädään 1/4tb syömään myös useammaksi kuukaudeksi. Jos tämän pidemmänkään tason noston+laskun jälkeen ei onnistu ilman oireiden palaamista laskeminen -> ollaan löydetty jatkuvaa lääkitystä vaativa taso. 

Toivoisin niin, että laskua voidaan jatkaa tällä maltillisemmalla vauhdilla. Toki myös optimismin tilalle alkanut tulla karu totuus, että suurin osa IMPA-koirista menee kuoppaan eikä suinkaan elä happily ever after, joten oireettomuudesta hillityllä lääkityksellä saadaan olla iloisia.

Korvaoireet ovat hävinneet lukuunottamatta pientä värimuutosta toisen korvan taitoksessa. Oikea kinner napsuu vain pitkän makuujakson jälkeen, mutta tällä viikolla olen ollut havaitsevinani pieniä askelrikkoja esim. lumipenkasta hypätessä. Saas nähdä, mutta toivotaan että ne eivät ole mitään. Ikra rallattaa lumessa menemään iloisena eikä välttele mitään asentoja, joten kaikki toistaiseksi hyvin.   

Sunnuntai 20.5.2018
10mg/pv kortisonilla (=puolikas tabletti) oireet eivät täysin hävinneet helmikuussa, joten nostettiin kortisoni aloitustasolle 20mg/pv yhdessä 3ml siklosporiinin kanssa. Nyt Ikra on ollut reilu 2kk täällä annoksella ja viime torstaina laskettiin kortisoniannos puoleen (=10mg/pv). 

Täydellä 20mg annoksella Ikra alkoi juomaan tavallista enemmän. Onneksi kesti yöt ja 4-7h poissaolot, mutta 8h työpäiviksi otin mukaan töihin, ettei rakko ole aivan täynnä. Lihakset ovat kanssa aika olemattomat normaalista liikunnasta huolimatta.

Ikran ahneus on myös aivan järjetöntä ja tilasin kuonokopan, koska alkoi mennä vaaralliseksi keppien ja roskien syönti. Hihnasta huolimatta en aina ehtinyt huomata+käskyttää ja Ikra saattoi syödä vaikka nenäliinan tai hampurilaiskääreen ja joutui oksennuttamaan. Kuonokopan käyttöönoton jälkeen ei ole myöskään enää keskellä yötä herätetty kakalle. Tadaa!

Ikran oikean takajalan kinner napsuu edelleen eikä ole missään vaiheessa loppunut. Luulisin, että ollaan saavutettu nyt remissio ja toivottavasti pysytään siinä nyt kun kortisonia puretaan 2kk syklissä. Liikkeet ovat olleet useamman viikon täysin puhtaita, mitään outoja asentoja ei ole ja korvat ovat ok. Kortisonin takia kaikki alusvilla on poissa ja Ikralla kaljuja kohtia, mutta neiti on muuten ihana oma villi ja riehakas Kuuttisuutensa. 

6.-27.9.2018
Ikralla alkoi juoksut syyskuun alussa. Lääkitystä viimeksi laskettu yli kuukausi sitten ja nyt syyskuun lopussa alkoi taas oireilla kääntämällä polvea sisäänpäin istuessaan, korviin tullut turvonneita kohtia, joten lääkitystä taas vuoristoradan lailla täytyy nostaa. Perkeleen juoksut. Mietin, oisko pitänyt sterkkaa Ikki heti diagnoosin saadessa, mutta sillon olin vielä niin optimistinen. Hyviä uutisia kuitenkin saimme verikokeiden tuloksista: aivan täydellisen mahtavat.

10-11/2018
Ikra ei tunnu vastaavan tällä kertaa niin hyvin lääkityksen nostoon. Edelleen ei istu "tiiviisti" ja korvissa välillä turvotusta. Voiko olla että nosto oli liian maltillinen? Ikralla tosi voimakkaita valeraskaus-oireita. Nyt kuitenkin 30mg/pv ja se auttoi muutamassa päivässä. Nyt puretaan kortisonia hitaasti alemmas. Soitin ellille ja laitoin sähköpostia. Hän oli samaa mieltä, että kannattaa sterkata. Eli Ikralle varataan aika tähystys-sterkkaan helmikuulle. Sillon on laskennallisesti seuraavaan juoksuun 1-2kk ja lääkitys on saatu laskettua leikkauksen mahdollistavalle tasolle.

18.2.-19.3.2019
Maltillinen lasku on onnistunut hyvin ja Ikra on täysin oireettomana pysynyt! Tänään (18.2.) Ikra sterkattiin tähystysmenetelmällä ja toivotaan, että vaikutus on toivomamme eli lääkitystasapaino löytyisi kun oletettavasti juoksuhormonit ovat olleet sairauden "triggereitä". Tähystysleikkaus meni hyvin. Ikra oli ekan päivän todella kylmissään kolmen peiton alla, seuraavana päivänä meno aivan kreisiä. Heittelee leluja ja on aivan villi eli ihanaa! <3 Kortisonilääkitys lopetettiin neljäksi päiväksi ja valitettavasti se nosti oiretta pintaan heti hieman viiveellä (=korvien turvotus). 

Kipulääkettä oli kuitenkin annettava, joten tässä joutui tekemään kompromissin leikkauksen takia. Nyt Ikra on muuten oireeton kun palasi kortisonille (kop kop), mutta välillä istuu hassusti lonkalla, jos on pitkiä aikoja samassa asennossa. Toisaalta se istui välillä näin ennen sairauttakin...vainoharhaa vai oiretta? 

Siklosporiini lopetettiin viikko sitten, koska Ikki tarvitsee uusintarokotteet. Päätettiin samalla heittää koko siklosporiini mäkeen, koska jos siitä olisi jotain apua niin oireet eivät olisi palanneet leikkauksen jälkeen. Siklosporiinia Ikra kuitenkin söi koko sen ajan kun ei saanut kortisonia. Ihan kiva lompakonkin kannalta...140e vähemmän kuluja kuussa. Nyt toivotaan parasta ja jäädään tarkkailemaan kuinka sterkka vaikuttaa!

18.7.2020
Ei ole ollut kirjoiteltavaa mikä tässä tapauksessa on enemmän kuin hyvä! Siklosporiinin lopetus oli oikea päätös ja Ikra on pärjännyt pelkällä kortisonilla.

Kun lähdimme elokuussa kuudeksi viikoksi Englantiin matka sujui hyvin ja Ikra solahti osaksi Cornwallilaisen maatilan elämää. Nautimme molemmat reissusta aivan suunnattomasti!

Cornwallissa Ikra joutui ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi ja beussimaiseen tapaan asian vakavuus paljastui vasta kun pistoksien ruvet alkoivat muodostua. Ainoastaan Ikran korva turposi ja lääkitsin antihistamiinilla muutaman päivän. Ei mitään muutosta Ikran käytöksessä. 

Parin päivän päästä huomasin outoja rupia ympäri Ikraa ja tajusin että ainakin 15 pistosta raukka oli saanut! IMPA tästä tykkäsi huonoa ja vaskuliittia tuli korviin 3-4pv ampiaisepisodista ja Ikra tuntui väsyneeltä. Ei onneksi muita oireita ehtinyt tulla ja heti noston jälkeen Ikra oli taas normaali. 

Nostin kortisonin kahdeksi viikoksi 30mg/pv tasolle ja lääkitys oli purettu melkein kokonaan alkuvuodesta 2020.

Tän jälkeen Ikra on voinut erinomaisesti ja nyt on elämänsä pienimmällä kortisonitasolla ikinä! Annostus on 5mg/pv (eli 1/4 tabletti). 

Himos.

EDIT: Tägeihin lisätty moniniveltulehdus, jotta aiheesta tehdyt kirjoitukset löytyy helposti. Tässä vaiheessa Ikran oireita hoidettiin vielä jännevammana. Muut kirjoitukset aiheesta löytää klikkaamalla IMPA tai moniniveltulehdus-tägiä blogin sivussa.

Miten sitä voikin päivät hurahtaa niin tekemättä yhtään mitään? Koirien kanssa puuhailua, saunomista, kahlailua järvessä, lukemista ja syömistä. Ikra ja Proffa eivät saaneet juosta vapaana Ikran jalkojen takia, mutta silti koirat olivat aivan naatteja. Mökillä oli kyllä paljon väsyttävää tekemistä: hiljaisen mökkikylän tarkkailua terassilta, joka päivä jälkitreeni ja vieraiden kanssa seurustelua. Ja tietty parhaan kaverin kanssa nujuamista! Proffa on kyllä ihana kaveri Ikralle. Harmi vaan, kun loma meni vähän tylsästi jarrutellessa, mutta kaverukset ottivat kyllä kaiken irti mökkihauskuudesta (hihnoista huolimatta). Proffasta kuoriutui loman aikana oikea jälkikoira! Tyypillä on lahjoja hommaan. Rauhallinen, tarkka ja luontaisesti matalalla nenällä työskentelee. 

Vahdissa.

Ihana pölvästi <3

Pieni epäilys herännyt, että olisiko pitkä automatka Helsinki-Oulu-Helsinki voinut laukaista tulehduksen. Olihan se omallekin ahterille kova pala. Lauantaina, automatkan jälkeisenä päivänä, Ikra oli todella köpönä ja sai kipulääkettä. Sunnuntaina sama jatkui, tosin lievempänä. Uinti tai oikeastaan kahlailu vedessä tuntui auttavan mökillä. Luonnon omaa kylmähoitoa. Loppuviikosta kävely oli jo täysin puhdasta. Fyssarille päästään heti alkuviikosta, onneksi. Mökillä oli kyllä ihana rauha ja leppoisa tunnelma. Tätä voi fiilistellä kun alkaa illat pimetä.

Lapsuuden nameja!

<3

Kroohpyyh.

...ja kameran spessuefektit löytyi!

Ihanimmat <3

Puomifiilistelyä.

Ikra lepäilee ja parantelee koipiansa, mutta sillä aikaa julkaisen vanhan videon Ikran puomista. Rauhallinen pohjatyö ainakin toistaiseksi näkyy, katsotaan kuinka alkaa osua matolle kun vauhtia tulee itsevarmuuden myötä lisää! Kyllä juoksukontaktit vaan on parasta. Meillä tosiaan boksimetodin tapaisesti maassa olevalla matolla aluksi pohjustettu matolle juoksuja namimaatilla, siitä pöydän päällä olevalle alasmenolle ja aika nopeasti kokonaiselle puomille. Tää on toinen treenikerta ja kaikki tehdyt toistot on videolla.

Kuuttinen sairastaa.

EDIT: Tägeihin lisätty moniniveltulehdus, jotta aiheesta tehdyt kirjoitukset löytyy helposti. Tässä vaiheessa Ikran oireita hoidettiin vielä jännevammana. Muut kirjoitukset aiheesta löytää klikkaamalla IMPA tai moniniveltulehdus-tägiä blogin sivussa.

Kesän treenisuunnitelmat saivat ikävän käänteen, sillä Ikra alkoi yhtäkkiä näyttää vähän jäykältä noustessaan unilta. Muutaman päivän selittelin asiaa, mutta yhtäkkiä Ikra olikin kolmijalkainen noustessaan sängyltä. Kauhea hätä Ikran terveydestä, omistajan painajainen. Ikra ontui oikeaa takajalkaa ja vinkui kivusta välillä, vaikka oli ensiapuna vahvalla kipulääkityksellä. Seuraavana päivänä nousi turvotus kintereen etupuolelle, jota hoidin kylmäämällä kylmäkääreellä.

:(

Varasin ajan ortopedille heti maanantaiksi ja vastaanotolla neiti käänneltiin ja väänneltiin hännänheilutusten saattelemana. Ortopedi diagnosoi jännetupen täyttyneen voimakkaasti nesteellä, mutta ehdotti kuvia diagnoosin varmistamiseksi. Jos kerta kuvia otetaan niin otetaan kunnolla, sanoin. Eli viralliset selkäkuvat (LTV, VA), kyynärät, lonkat + olkapäät ja spondyloosi-lausunto epävirallisena.

Aika kiva rivi sieltä tuli!  A/B, 0/0, LTV 0, VA 0 (ja epävirallisesti SP 0 ja olat puhtaat).

Kintereen ja tassun alueelta otetut kuvat olivat siistit. Alue ultrattiin ja päädyttiin jännetupentulehdukseen. Piikkiä turvotusalueelle, kipupiikki niskaan ja odottelemaan Ikran heräämistä. Ei hajuakaan mistä on tullut, treenit meillä on aina olleet kauden mukaisia ja levosta+palautumisesta on huolehdittu. Todennäköisintä on kova isku alueelle, mikä ei yllätä Ikran ollessa kyseessä...vauhtia löytyy jarruja ei.

Jalka heti lääkärin jälkeen.

Reilu päivä lääkärissä käynnin jälkeen.

Parantuminen lähti hyvin käyntiin ja oikeastaan heti herättyään rauhoituksesta Kuutti oli kuin eri koira. Ikra täyslepoon, kipulääkkeille, Voltarenille ja kylmäystä kipeään kohtaan. Oma iloinen Ikra alkoi tulla taas esiin. Perjantaina alkoi olla neidissä jo pitelemistä ja lauantaina oltiin hyvin riehakkaita. La-su välisenä yönä Ikra herätti monta kertaa levottomuudellaan. Heti herättyäni kunnolla syynäsin neidin. Epätoivo oli aika suuri kun nyt vasempaan jalkaan oli noussut turvotus..! Neiti ilmeisesti kompensoinut kipeää jalkaa. Apteekista siis lisää kylmäkääreitä, koska nyt minullakin on orastava jännetupentulehdus Ikran kantamisesta kerrostalon rappuja pitkin monta kertaa päivässä...

Ikra heräilee rauhoituksesta.

Illalla kivut olivat jo niin paljon poissa, että nukkuminen onnistui lemppariasennossa <3

Tätä kirjoittaessa olemme juuri palanneet ortopediltä lääkitsemästä vasenta takajalkaa. Ikra sai lisäksi vahvempaa kipulääkettä ja Cartrophen-pistoksen, jonka antamista jatketaan viikoittain vielä kotona pari viikkoa. Nyt koputan puuta ja toivon, että seuraava päivitys sisältää sateenkaaria, aurinkoisena alkaneen kesäloman ja erittäin riehakkaan, vähintään kolmatta viikkoa terveenä olleen Kuutin.

Tupos.

Kesä tietää reissuja ja uusia kasvoja, joten suunta otettiin kohti Oulua, tai tarkemmin sanottuna Tuposta. Elämään kevään aikana on ilmestynyt aika ihana Tyyppi. Bonarina Ikra on myös saanut parhaan kaverin, Professorin. Proffa on juuri vuoden täyttänyt sakpai-labbis-pitcol-rottis-mix, jonka kanssa voi painia, häsätä ja riekkua 24/7. Tyypin veljen perhettä läksimme moikkaamaan reilun 7h automatkan päähän. Oulussa riitti naurua ja hauskuutta, koiratkin makasivat kaksi päivää reissun jälkeen raatoina kaikesta hauskanpidosta. Laumat solahtivat yhteen hyvin, saman katon alla neljä aikuista, kolme lasta ja neljä koiraa.

Ikra & Iikka

Ikra ja E.

Ikra ja Proffa.

Iikka, Proffa, Ikra. Lupu on jäänyt kuvasta.

Neiti rantsussa.

Neiti Kesäheinä.

Hyppytekniikkaa ja kujakeppejä.

Kesän tavoitteena olisi saada kepit ja kontaktit "ratakuntoon" eli esimerkiksi kujakeppien hakeminen onnistuisi helpommista kulmista ja kontaktit voisi suorittaa madallettuina maton kanssa. Kepit alkaa jo tällä hetkellä olla siinä vaiheessa, että voisi muutaman esteen pätkää ottaa ennen keppejä. Ikra on tehnyt sekaisin 2x2 ja kujakeppejä, ainakin toistaiseksi suunnitelmat edenneet kuten on ajateltu. Kontakteilla treenit vaativat hieman enemmän suunnittelua, koska yksin A:n madaltaminen on käytännössä mahdotonta. Ollaan treenattu puomin alasmenoa kerran matolla ja namimaatilla, tämä sujui kivasti. Keinun paukuttelu jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta kerran keinuakin ollaan tehty "kokonaan", tosin keinun tippumista paljon hidastaen. Kädet saa hyvin reeniä kun 30kg pitää laskea hitaasti maahan :D Tässä Ikkiksen kujakeppitreeniä ja hyppytekniikkaa.

Hampaiden harjaus.

Tadaa! Ikkis oppii uutta. Hammaspeikkoa ei haluta vierailulle, joten tämäkin taito on hyvä hanskata. Kuolanoroista suupielessä voi päätellä mitä Ikra tykkää hampaiden harjauksesta. Aika jees!

Pitoo.

SE ONNISTUU!!

Kiitos kasvattajalle vinkeistä ja treenikavereille valituksen kuuntelemisesta+tuesta. Noutomörkö on ehkä väistymässä. Ikra pitää. Pitkiäkin aikoja. Häiriöllä. Puf! Noin vaan. Pohjat tehtiin naksuttimella, mutta aikaan saatiin vaan innokasta esineiden heittelyä ja pureskelua. Kestoa pitoon en vaan saanut muokattua. Vauhtinoutoa kokeillessa kapula tuotiin, mutta samalla tyylillä heitellen ja pureskellen säpäleiksi. Ei kiva. Joten ei treenattu sit ollenkaan, koska onhan se ikävää kun ei edisty treenistä huolimatta. Joten sit voi syyttää treenaamattomuutta. Kunnes päätin, että ehkä se pakkonouto on kokeiltava, vaikka niin oisin halunnut täysin klikkerillä noudon rakentaa. Mutta jos metodi ei toimi niin ei toimi. Tyhmää hakata päätä seinään. 

Jo ekalla kerralla näytti lamppu syttyvän Ikran päässä kun lempeästi pidin kiinni kuonosta, jos meinasi käyttää leukojaan. Kevyesti leukojen molemmin puolin käsiä pitämällä harjoiteltiin, palkkana yleensä iltaruoka ja naksutin apuna merkkaamassa. Naksu myös tarkoittaa irrotusta. Ekojen kertojen jälkeen hampaiden käyttely kapulaan jäi kokonaan kun Ikra tajusi mitä haluan. Tosi varovasti ollaan edetty ja välillä tulee hassuttelua, mutta tadaa! Oon superiloinen. Ehkä tää tästä. Jee! :)

Tiukat käännökset agilityyn.

Hirveän hauskaa on ollut tässä käännöskäskyjen opettelutaipaleella. Ajattelin laittaa hieman muistiin kuinka Ikralle on rakennettu käännösten pohjia ja miten se on sujunut. Meidän idoli ja esikuva tässä (ja monessa muussa) asiassa on Silvia Trkman. Lämmin suositus cik & cap -dvd:lle. Suurinpiirtein dvd:n oppien mukaan Ikran käännökset on opetettu, naksuttimen kanssa tarjoamalla. Videot todistavat, että jossain vaiheessa olen kyllä ihan kädelläkin houkuttelemalla harjoitellut. Aloitimme ihan pikkupennelinä ensin opettelemalla pyörimään molempiin suuntiin. Tätä ei kuitenkaan ole tullut dokumentoitua, vaikka kamera usein treeneissä mukana olikin. Harmi!

Sen jälkeen siirryttiin pyörimään ympäri tuolinjalkojen, pöydänjalkojen, lampputolppien ym. ja sheippasin Ikraa pyörimään molempiin suuntiin tiukasti pyörien kierrettävän asian ympäri. Jossain vaiheessa lisäsin eri suunnille omat käskyt: oi (myötäpäivään) ja vas (vastapäivään). Näitä saatan toistaa yhden tai useamman kerran lähettäessä käännökseen. En ole keksinyt omia suuntakäskyjä takaakierroille. Takaakierto on meillä oma käskynsä ja siihen voin yhdistää tarvittaessa oi/vas-käskyn. 

Ajan kuluessa tehtiin jatkuvasti vähemmän treeniä sisällä Ikran koon takia. Ikra oli jo 5kk vanhana aikamoisen iso, joten siirrettiin opetus kokonaan ulos. Puut, lyhtytolpat ja lämpötolpat ovat tässä erinomaisia. Ensin pelkkää pyörimistä, mutta lisäksi kauempaa käännökseen lähettelyä. Tässä vaiheessa myös palkkaus muuttui entistä vauhdikkaammaksi eli käytännössä lentävä lelu tai kiinnijuostava palkka/viehe.

Nyt isona tyttönä Ikkis tekee käännöksiä jo osana rataa. Yleensä aloitan harjoituksen käännöksellä tai keskitytään vain käännöksiin treenin aikana. Juoksukontaktien opettelussakin saa vahvistettua käännöksiä, sillä niistä on helppo lähteä liikkeelle. Onnistumisen tunne on huikea kun Ikra tekee käännöksen täysin itse ja voin vaan ihastella kauempaa! Harvemmin itse menee sekaisin käännösten nimissä. Aluksi ajattelin, että sekoilen itse niiden kanssa, mutta treeni on auttanut. Tässä Ikran tämän hetken tilanne. Erottelut suurimmaksi osaksi sujuvat, mutta vielä tarvitaan vahvistusta "outojen" ohjauskuvioiden käännöksissä.

Lampailla.

Pääsimme Somerolle Ikran sisarusten kanssa harjoittelemaan paimentamista, kiitos kasvattajalle taas järjestämisestä! Ihana päivä, vaikka taas oli niin kylmä, että mikään määrä vaatteita ei tuntunut riittävältä. Onneksi oltiin sisällä, vaikka kuivike pöllysikin kun lampaita liikuteltiin.

Kukas sieltä seuraavaksi tulee?

Naku-neidit.

Ikra pääsi melkein heti hommiin ja tervehdittiin lampaita liinassa. Neiti käyttäytyi taas liinassa kuin olisi sunnuntaikävelyllä ollut. Toisella kierroksella päästyään irti Ikra alkoi heti tehdä hommia minulle ja pitää lampaita kasassa ravaten laumaa ympäri. Jännä homma tämä! Kontrasti liinaan on niin suuri ollut molemmilla kerroilla. Ehkä Ikra kokee, ettei "hihnassa" saa tehdä mitään itsenäistä, varsinkin kun hihnakuri on aika usein meillä keskustelun aiheena.

Kolmannella kierroksella harjoittelimme hakukaarta molempiin suuntiin. Ihanaa miten päästiin jo ihan treenaamaan! Juuri tämmöstä olin kaivannut. Alkoi itsellekin aueta millaisilla harjoitteilla sitä paimenkoiraa rakennetaan. On se vaan hassua ja hienoa, kun Ikra tietää ilman mitään opetusta mitä sen täytyy tehdä. Eli koira haettiin lampailta, vietiin toiseen päähän lampolaa makaamaan ja itse sijoituttiin lauman ja koiran väliin. Tästä käskyllä ja hieman omalla kehonkielellä osoitettiin koiralle suunta, lähetettiin koira hakemaan laumaa ja koira kaarsi lauman taakse tuoden lampaat minulle. Tätä toistettiin muutama kerta. Kolmannella kierroksella Ikra väsähti aika nopeasti ja kakansyönti alkoi kiinnostaa, joten lopetimme onnistuneeseen suoritukseen.

Kivaa, ihanaa, uudestaan!

Maaliskuuta.

Oikeiden juttujen puutteessa kuvina Ikkiksen puuhia lähiviikoilta. Toiset juoksut alkavat ehkä tehdä tuloaan, ensimmäinen fyssarikäynti on ensi viikolla ja BH-kurssi alkaa parin viikon päästä. 😊

Kantsussa kimalsi.

Kantsussa myös tapahtuu ja sattuu. Meni muuten hetken jos toisenki mulle oikeasta ruumiista...

Käytiin Stockalla. Ihan itse (ilman lupaa) Ikra valitsi lelun.

Shopping assistant reissulta palaamassa.

Käytii juoksemassa pieniä vetoja. Oli siistii! Mentiin sairaan kovaa! Canicross-vermeet on tilauksessa jo kevättä varten.

Mielen ja kehon huoltoa, tasapainoilua metsäpoluilla.

Viikissä koetilan mailla. Samalla reissulla proffan tapaaminen, kirjan palautus ja lehmien kakan syöntiä. Aika hieno paikka tuo Viikin kampus.

Eli ollaanhan me tehty ja vaikka mitä! Huhtikuun puolella päästään myös moikkaamaan LAMPAITA. Kaikkea ihanaa tiedossa. Elämä on aika kivaa.