Tottistreeneissä Sudenpennulla.

Päästiin tuuraamaan Ikran sisarusten ja muutaman muun beussiharrastajan tottisryhmään Sudenpentu-hallille Vihtiin. Oi mikä fiilis oli pakata treenireppu ja miten Ikra meni aivan sekaisin kun näki, että treenikassi lähtee mukaan!

Hyvät palkat, hyvät treenit!

Google Mapsin perusteella valittiin lyhyempi reitti Vihdintietä pitkin. Ei näin. Aivan pilkkopimeässä peläten, että kohta on peuraa konepellillä. Hrr. Hengissä selvittiin kuitenkin perille saakka juuri ja juuri ajoissa. Ikra alkoi ihan ulista kun päästiin hallin pihaan. Aika vauhdikkaasti mentiin sisään, mutta toisen intoa oli niin ihana katsoa. Ens kerralla ollaan takakireitä ja vaaditaan käyttäytymään. Vähän tuhmasti piipaten meni odottelu häkissä, mut voiko muuta odottaa melkein 5kk tauon jälkeen koiralta (ja ohjaajalta), joka meinaa räjähtää innosta?

Omalla vuorolla tehtiin pieniä seuruupätkiä ja eteentuloa ensin lelun kanssa, sitten namittaen pelkkiä käännöksiä molempiin suuntiin, luoksetuloa ja lopuksi pitoa. Ikra oli aivan super! Yhtäkään kunnon treeniä ei olla tehty sairastumisen jälkeen, seuruuta ja vaihtoja kun on muistettu ennen ruuan antamista, pito on ainoa mitä ollaan tehty. Ikra keskittyi hyvin, teki hyvällä vireellä ja meillä oli tosi hauskaa.

Läählääh.

Saatiin hyviä vinkkejä jatkoon eli edistämisen korjaamiseksi oman imutuskäden kanssa täytyy olla tarkkana, seuruussa vois hakea lisää voimaa ja näyttävyyttä vireennostolla haukutuksen ja seuruun vaihtelun kautta ja luoksetulossa alkaa erotella ja vaatia, ettei Ikra hypähdä kiepsahtaessa perusasentoon. 

Jee!