Jalkapäivitys eli elämää IMPA-diagnoosin ennen ja jälkeen

Tämä on pitkä postaus, jota päivitän sitä mukaa kun Ikraa tutkitaan, jotta kaikki löytyy asiasta tietoa etsiville samasta paikasta. Diagnoosina moniniveltulehdus (IMPA).

Perjantai 14.7.2017
Ikran oireilu alkoi heinäkuun alussa hyvin lievinä nousuvaikeuksina ja muutaman päivän päästä yhtäkkiä alkoi huutaa ja ontua oikeaa takasta, jonne nousi kintereen etupuolinen turvotus. Seuraavalla viikolla vasempaan takaseen nousee myös kintereen etupuolelle turvotus. Nämä diagnosoitiin jännetupentulehduksiksi.

Molemmat jalat hoidettiin röntgenin ja ultraamisen jälkeen kipulääkkeillä, kortisonilla, Cartrophenilla ja kylmäyksellä. Elokuun puolivälissä Cartrophen-kuurin loppumisen jälkeen fyssarilla sain vahvistuksen omille fiiliksille, ettei tämä enää ole normaalia hidasta jännevamman paranemista vaan verikokeet olisi syytä ottaa. Huomasimme myös mökillä, että Ikran korviin oli tullut kärkiin haavoja/rupia. Ruvet paranevat todella hitaasti, ovat pyöreitä. Toisessa korvassa "verisempi" ja toisessa kuivempi rupinen alue. Saimme ajan vasta elokuun loppupuolelle fyssarin suosittelemaan paikkaan, jossa olisi myös kunnon laser, jos jalkaongelmat paljastuu laserhoitoa vaativiksi.

Perjantai 8.9.2017 
Ei mee Ikralla lujaa. Ikran oireilu jatkuu edelleen nyt syyskuun puolessa välissä, vaikka turvotus jaloista hävisi heti kortisonipiikkien jälkeen. Kaksi ortopediä, kortisonia piikitetty molempiin jalkoihin, Cartrophen-pistoksia, uusia röntgenkuvia, laserhoitoa...ja Ikran yleisvointi on mielestäni huonontunut. 

Toinen ortopedi tutki Ikran ja päädyttiin diagnoosiin vanha jännevamma. Kinnernivelet ja polvetkin kuvattiin kun ortopedi epäili Ikran kipuvasteen perusteella irtopalaa kintereessa, mitä ei onneksi löytynyt. Punkkivasta-aineiden pikatesti negatiivinen. Kukaan ei oikein ota tosissaan kertomaani Ikran olotilasta enkä kyllä ihmettele, koska neiti vetää niin hulluille kiekoille riemusta kun pääsee ihmisten ja koirien lähelle. Kipukäytös hautautuu täysin vireennousun alle. 

Kotona Ikra on kauhean jäykkä, liikkeellelähdöt on vaikeinta: ontuu reilusti OTJ:ta ja köpöttää muutaman metrin. Verryttyään ei onnu näkyvästi, mutta ei ole puhdaskaan. Lisäksi välttelee asentomuutoksia (=kipeä) ja on alkanut ontua myös etujalkojaan. Vasemman jalan liikerata on mielestäni inasen pienempi kuin oikean. Vasen jalka oli se, joka tulehtui viikko oikean jälkeen.Ja ontuma ei edes ole mielestäni se vakavin oire vaan se, ettei Ikra jaksa mitään. Ei juo, syö kyllä, mutta makaa vain kipeän oloisena, raahautuu pissalle perässä. Soitin ja halusin sisätautilääkärille ajan ja saatiinkin se, mutta vasta parin viikon päähän. Ajattelin uudelleen pyytää punkkivasta-aineiden testausta verikokeiden yhteydessä. 

Alkaa olla aika huoli Ikrasta. Kipulääkkeillä (Rimadyl) on ollut melkein kaksi kuukautta ja tuntuu, että nekin vievät vain pahimman terän kivulta ja huonolta ololta.

Toivon kovasti, että sisätautilääkäri löytäisi jotain, koska molemmat ortopedit eivät ole löytäneet Ikrasta mitään vikaa enää, vaikka koira on niin kipeä, ettei meinaa päästä ylös. Jos jotain hyvää niin ainakin Ikra on kuvattu jokaikiseltä niveleltään ja läpivalaistu kaikki selästä jalkoihin. 

Tiistai 5.9. 
Laserhoidoista ei tunnu olevan apua, Ikra menee niistä vaan huonommaksi ja huonommaksi. Edes kipulääkkeistä ei ole apua, joten lopetan loput laserhoidot ja alan soitella läpi pätevän oloisia sisätautilääkäreitä. Siirrän Ikran hoidon toisaalle minne saatiin nopeasti aika sisätautilääkärille eikä meidän tarvi odottaa aikoja viikkotolkulla. Rupean mittaamaan Ikran lämpöä aamuin illoin ja tulehduskipulääkkeistä huolimatta lievästi lämpöinen, erityisesti huonoina päivinä.

Torstai 14.9. 
Sisätautilääkärillä. Ikrasta otetaan verikokeet, kopeloidaan jalat ja lämpö mitataan. Näytän myös rupia korvanlehdissä. ELL sanoo, että kintereet tuntuvat täyttyneiltä, Ikra aristaa kintereiden ojennusta ja lonkkien taaksevienti on vaikeaa. Myös eturanteista koukistuksessa ulahdus. Verikokeissa verenkuva ja peruselinarvot kaikki nätisti viitearvojen sisällä, ainoastaan CRP-tulehdusmarkkeri hyyyyvin lievästi koholla, mikä normaalia tässä tilanteessa. Ulkopuolisen labran borrelia- ja anaplasmoosi-vasta-aineet negatiiviset. Epäilys autoimmuunista moniniveltulehduksesta. Saadaan kipuun Canicaral-kuuri, kunnes saadaan nivelnestenäytteet otettua ja tulokset niistä.

Pikku potilas <3

Perjantai 15.9.
Ikran suupieli on iltapissan jälkeen yhtäkkiä ihan turvonnut! Naamaan nousee myös hyttysenpiston näköisiä kohtia kuonoon ja silmien lähelle. Turvotus kasvaa todella nopeasti ja leviää, joten annan kyytabletit (3). La on vielä turpea naamasta, mutta on täysin puhtaat liikkeet, oikeastaan vaan nousut ylös epänormaaleja.

Lörppähuuli jo vähän laskenut, Proffa lohduttaa <3

Sunnuntai 17.9.
Ontumat ja liikkumavaikeudet palaa. En jaksa sen enempää niistä kirjoitella, paitsi jos jotain erikoista tapahtuu. Ikra ontuu takasiaan edelleen liikkeellelähtiessä, välillä myös etusia ja asennonvaidot vaikeita. Pirtsakka neiti onneks on ja jekkuilee+leikkii, eli jotain yleisvoinnissa on nyt tällä viikolla ollut paremmin.

Tiistai 19.9.
Ortopedi ottaa Ikrasta nivelnestenäytteet molemmista eturanteista ja vasemmasta kintereestä, jota varten Ikra rauhoitetaan ja nukutetaan. Ranteiden nivelneste on "vaaleaa, hieman kellertävää, normaalia runsaammin ja viskositeetti alentunut" mikä kuulemma viittaa tulehdukseen. 

Vasemman kintereen näyte tummempaa, erittäin vetistä eikä veny juuri ollenkaan. Näytteet menevät ulkopuoliseen labraan analysoitavaksi ja jos tulokset edelleen viittaa moniniveltulehdukseen aloitetaan kortisonilääkitys. Pieni potilas taas upeasti käyttäytyi vastaanotolla. <3 Nyt on jalat aika karun näköiset kun molemmissa ranteissa on kaljut ajellut kohdat ja toisessa kintereessä. Voi kun tulokset tulisivat nopsaan.

Pieni heräilee. <3 Pitää vielä mainita, että Ikran neljäs rauhoitus/nukutus tutkimusrumban aikana, mutta tässä paikassa, toisin kuin muissa, ensimmäistä kertaa Ikra ei joutunut makaamaan kylmällä lattialla herätessään, vaan oli ihanasti peitelty viltteihin ja eristävällä alustalla. Ne pienetsuuret jutut...

Perjantai 22.9.
Ell soittaa Ikran nivelnestenäytetuloksista, jotka vahvistaa epäilyn moniniveltulehduksesta. Kortisonikuuri eli Prednisolonia syödään tämän vuoden loppuun ja toivotaan, että lääkkeen annostuksen alasajaminen onnistuu ja voidaan jatkaa ilman lääkitystä.

Lauantai 23.9.
Ensimmäinen Prednisolon-annos. Annan tabletit, ruokin Ikran ja huomaan, että Ikran silmäkulmassa on hyttysenpiston näköinen kohta. Menee 10min ja naamassa on myös kuonon päällä ja päälaella kohoumia. Jipii. Ikraa paukamat ei näytä kuitenkaan mitenkään vaivaavan. Johtuukohan nämä nyt sairaudesta vai onko lähipuistikossa jotain öttiäisiä? Myös eturanteet ovat turvonneet.

Tiistai 26.9.
Neljäs päivä  Prednisolonilla ja Ikra on herännyt henkiin <3 Ranteiden turvotus on laskenut. Jo sunnuntaina meno oli Ikramaisen villiä, eilen vähän oli vielä ylösnousut hassuja, mutta tänään on kaikki ylösnousutkin olleet normaaleja, jeee!! Korvien ruvet on kuivuneet melkein pois. Ainoastaan vasen kinner napsuu ajoittain liikkeellelähtiessä. Kun sekin häviää voidaan alkaa asteittain laskea kortisonin annostusta ja alkaa rakentaa kuntoa varovasti takaisin. 

Synttärit on ihan kulman takana ja Ikra on varmasti samaa mieltä, että liikunnan lisääminen ois ehkä paras synttärilahja! Saatiin myös ennakko-synttärilahja kun tilaamani lisäravinteet tulivat. Ikralla on ollut vuoden iästä käytössä E-vitamiini, glukosamiini, kondroitiini, MSM+Nutrolin, mutta näiden lisäksi tilasin D-vitamiinin ja vaihdoin muutaman valmisteen heppa/koirapuolen halvempiin. Suurimmassa osassa tutkimuksia mitä yliopiston tietokannoista kahlasin läpi (eläin+ihmispuolen) on (hyvin tiivistetysti) havaittu antioksidanteilla, nivelsuoja-aineilla ja/tai rasvahappolisillä positiivisia vaikutuksia kipuun ja/tai tulehdustilaan. Tosin vain näissä spesifeissä tutkimustilanteissa, tietyillä lajeilla ja tiettyyn niveleen...mutta mieluummin syötän varmuuden vuoksi, jos siitä voi olla apua eikä siitä koidu koiralle mitään haittaa. Kaikki ravitsemuksellinen tuki Ikkikselle mitä mahdollista <3

Sunnuntai 1.10.
Ikra on nyt viikon kortisonikuurin jälkeen käytännössä oireeton. Korvien ruvet on kokonaan parantuneet! Tänään kerran vaan napsui kinner ja on pari kertaa istunut polvi hassusti sisäänpäin (vasen takanen), eli täysin oireeton ei vielä ole, joten täydellä annoksella mennään varmaan vielä pari kolme päivää. Luottaisin, että sitten voidaan alkaa vähentää suunnitelman mukaan annostusta. Juteltuani monen muun moniniveltulehdusta sairastaneen koiran omistajan kanssa ja vertailtua kokemuksia ilmeisesti Ikran aloitusannos on kohtuullinen tämän kokoiselle koiralle (30mg per pv). Parasta on se elämänilo mikä on tullut takaisin: se ihanan raivostuttavan riehakas, iloinen ja raju pieni Kuutti, joka rakastaa kaikkea ja sohlaa samalla mennessään (vahingossa toki) omistajan jalat mustelmille <3

Tiistai 10.10.
Ikra näytti eilen vähän rauhalliselta, pistin käytöksen Ikran inhoaman sateen piikkiin. Istumaanmenokin näytti inasen hassulta välillä ja vertailin vainoharhaisena sen eturanteita kun ne näyttivät vähän turvonneilta. Pitääkin olla rotu, jolla on muutenkin muhkuraiset ja jättimäiset nivelet jaloissa...Ja illalla neiti ontuikin reippaasti vasenta takasta. :(

Tiistai 17.10.
Konsultoituani ortopediä lääkitystä rukattiin. Kortisonin lisäksi Ikra saa nyt siklosporiinia, joka on aivan prkeleen kallis solusalpaaja. Vakaata kättä ja huolellisuutta saa olla tuota arvokasta putelia käsitellessä. Siklosporiinin avulla kokeillaan laskea uudelleen kortisonia jonkin ajan päästä. Elämä on lääkityksestä huolimatta helpompaa kun ei tarvitse huolehtia Ikran voinnista. Neiti on ollut oireeton kun nostin heti ontumien palattua ohjeen mukaan kortisonin aloitustasolle.

Tiistai 21.11.
Ikra on ollut oireeton yli kuukauden ja ensimmäinen kortisonitason lasku onnistui, jee! Tällä viikolla lasketaan taas puolella annostusta, siklosporiini pysyy ennallaan.

Maanantai 18.12.-17
Ikra on edelleen oireeton ja kortisoni on laskettu 1/4 annokseen alkuperäisestä. Normaalielämään ollaan päästy kiinni, lenkit ovat pituudeltaan samoja kuin ennen, mutta vapaana muiden koirien kanssa riehumista lisätään vähitellen. Tottis- ja jälkitreenit ovat jatkuneet tauon jälkeen. Ikkis on oma iloinen itsensä <3

Perjantai 12.1.-18
Ikralla on alkanut tuntua korvissa turvonneita kohtia. Ensin laitoin pakkasen piikkiin ja aloin tarkkailla tilannetta, mutta parin päivän kuluessa oli selvää, että IMPAhan se sieltä alkaa puskea läpi nyt kun lääkitys on vain joka toinen päivä 1/4tb Prednisolonia ja sporimune edelleen täydellä annostuksella. Suru ja huoli. Ortopedia konsultoitu lääkityksestä, katsotaan mihin suuntaan lääkitystä muutetaan. Ikra tuntuu ehkä välillä portaissa keventävän vikalla askelmalla toista takasta ja mielestäni kintereiden napsunta on lisääntynyt. Mitään muuta oiretta ei onneksi ole, Ikra on raivostuttavan riehakas lumesta ja töhöttää menemään <3 Ehkä tää tästä. 

Välihuomiona: Sporimune-siklosporiini saa Ikran kakkailemaan keskellä yötä?? En mitään muuta muutosta ole keksinyt kun tämä pelleily alkoi. Keskellä yötä herättää ulos kakille. Outoa. Ikinä aiemmin ei ole tehnyt tälläistä.

Sunnuntai 18.2.
Korvaoireiden palattua nostettiin Prednisolon-annos aiemmalle tasolle (puolikas tbl) ja mennään tällä nyt useampi kuukausi, jonka jälkeen yritetään laskea. Jos lasku onnistuu jäädään 1/4tb syömään myös useammaksi kuukaudeksi. Jos tämän pidemmänkään tason noston+laskun jälkeen ei onnistu ilman oireiden palaamista laskeminen -> ollaan löydetty jatkuvaa lääkitystä vaativa taso. 

Toivoisin niin, että laskua voidaan jatkaa tällä maltillisemmalla vauhdilla. Toki myös optimismin tilalle alkanut tulla karu totuus, että suurin osa IMPA-koirista menee kuoppaan eikä suinkaan elä happily ever after, joten oireettomuudesta hillityllä lääkityksellä saadaan olla iloisia.

Korvaoireet ovat hävinneet lukuunottamatta pientä värimuutosta toisen korvan taitoksessa. Oikea kinner napsuu vain pitkän makuujakson jälkeen, mutta tällä viikolla olen ollut havaitsevinani pieniä askelrikkoja esim. lumipenkasta hypätessä. Saas nähdä, mutta toivotaan että ne eivät ole mitään. Ikra rallattaa lumessa menemään iloisena eikä välttele mitään asentoja, joten kaikki toistaiseksi hyvin.   

Sunnuntai 20.5.2018
10mg/pv kortisonilla (=puolikas tabletti) oireet eivät täysin hävinneet helmikuussa, joten nostettiin kortisoni aloitustasolle 20mg/pv yhdessä 3ml siklosporiinin kanssa. Nyt Ikra on ollut reilu 2kk täällä annoksella ja viime torstaina laskettiin kortisoniannos puoleen (=10mg/pv). 

Täydellä 20mg annoksella Ikra alkoi juomaan tavallista enemmän. Onneksi kesti yöt ja 4-7h poissaolot, mutta 8h työpäiviksi otin mukaan töihin, ettei rakko ole aivan täynnä. Lihakset ovat kanssa aika olemattomat normaalista liikunnasta huolimatta.

Ikran ahneus on myös aivan järjetöntä ja tilasin kuonokopan, koska alkoi mennä vaaralliseksi keppien ja roskien syönti. Hihnasta huolimatta en aina ehtinyt huomata+käskyttää ja Ikra saattoi syödä vaikka nenäliinan tai hampurilaiskääreen ja joutui oksennuttamaan. Kuonokopan käyttöönoton jälkeen ei ole myöskään enää keskellä yötä herätetty kakalle. Tadaa!

Ikran oikean takajalan kinner napsuu edelleen eikä ole missään vaiheessa loppunut. Luulisin, että ollaan saavutettu nyt remissio ja toivottavasti pysytään siinä nyt kun kortisonia puretaan 2kk syklissä. Liikkeet ovat olleet useamman viikon täysin puhtaita, mitään outoja asentoja ei ole ja korvat ovat ok. Kortisonin takia kaikki alusvilla on poissa ja Ikralla kaljuja kohtia, mutta neiti on muuten ihana oma villi ja riehakas Kuuttisuutensa. 

6.-27.9.2018
Ikralla alkoi juoksut syyskuun alussa. Lääkitystä viimeksi laskettu yli kuukausi sitten ja nyt syyskuun lopussa alkoi taas oireilla kääntämällä polvea sisäänpäin istuessaan, korviin tullut turvonneita kohtia, joten lääkitystä taas vuoristoradan lailla täytyy nostaa. Perkeleen juoksut. Mietin, oisko pitänyt sterkkaa Ikki heti diagnoosin saadessa, mutta sillon olin vielä niin optimistinen. Hyviä uutisia kuitenkin saimme verikokeiden tuloksista: aivan täydellisen mahtavat.

10-11/2018
Ikra ei tunnu vastaavan tällä kertaa niin hyvin lääkityksen nostoon. Edelleen ei istu "tiiviisti" ja korvissa välillä turvotusta. Voiko olla että nosto oli liian maltillinen? Ikralla tosi voimakkaita valeraskaus-oireita. Nyt kuitenkin 30mg/pv ja se auttoi muutamassa päivässä. Nyt puretaan kortisonia hitaasti alemmas. Soitin ellille ja laitoin sähköpostia. Hän oli samaa mieltä, että kannattaa sterkata. Eli Ikralle varataan aika tähystys-sterkkaan helmikuulle. Sillon on laskennallisesti seuraavaan juoksuun 1-2kk ja lääkitys on saatu laskettua leikkauksen mahdollistavalle tasolle.

18.2.-19.3.2019
Maltillinen lasku on onnistunut hyvin ja Ikra on täysin oireettomana pysynyt! Tänään (18.2.) Ikra sterkattiin tähystysmenetelmällä ja toivotaan, että vaikutus on toivomamme eli lääkitystasapaino löytyisi kun oletettavasti juoksuhormonit ovat olleet sairauden "triggereitä". Tähystysleikkaus meni hyvin. Ikra oli ekan päivän todella kylmissään kolmen peiton alla, seuraavana päivänä meno aivan kreisiä. Heittelee leluja ja on aivan villi eli ihanaa! <3 Kortisonilääkitys lopetettiin neljäksi päiväksi ja valitettavasti se nosti oiretta pintaan heti hieman viiveellä (=korvien turvotus). 

Kipulääkettä oli kuitenkin annettava, joten tässä joutui tekemään kompromissin leikkauksen takia. Nyt Ikra on muuten oireeton kun palasi kortisonille (kop kop), mutta välillä istuu hassusti lonkalla, jos on pitkiä aikoja samassa asennossa. Toisaalta se istui välillä näin ennen sairauttakin...vainoharhaa vai oiretta? 

Siklosporiini lopetettiin viikko sitten, koska Ikki tarvitsee uusintarokotteet. Päätettiin samalla heittää koko siklosporiini mäkeen, koska jos siitä olisi jotain apua niin oireet eivät olisi palanneet leikkauksen jälkeen. Siklosporiinia Ikra kuitenkin söi koko sen ajan kun ei saanut kortisonia. Ihan kiva lompakonkin kannalta...140e vähemmän kuluja kuussa. Nyt toivotaan parasta ja jäädään tarkkailemaan kuinka sterkka vaikuttaa!

18.7.2020
Ei ole ollut kirjoiteltavaa mikä tässä tapauksessa on enemmän kuin hyvä! Siklosporiinin lopetus oli oikea päätös ja Ikra on pärjännyt pelkällä kortisonilla.

Kun lähdimme elokuussa kuudeksi viikoksi Englantiin matka sujui hyvin ja Ikra solahti osaksi Cornwallilaisen maatilan elämää. Nautimme molemmat reissusta aivan suunnattomasti!

Cornwallissa Ikra joutui ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi ja beussimaiseen tapaan asian vakavuus paljastui vasta kun pistoksien ruvet alkoivat muodostua. Ainoastaan Ikran korva turposi ja lääkitsin antihistamiinilla muutaman päivän. Ei mitään muutosta Ikran käytöksessä. 

Parin päivän päästä huomasin outoja rupia ympäri Ikraa ja tajusin että ainakin 15 pistosta raukka oli saanut! IMPA tästä tykkäsi huonoa ja vaskuliittia tuli korviin 3-4pv ampiaisepisodista ja Ikra tuntui väsyneeltä. Ei onneksi muita oireita ehtinyt tulla ja heti noston jälkeen Ikra oli taas normaali. 

Nostin kortisonin kahdeksi viikoksi 30mg/pv tasolle ja lääkitys oli purettu melkein kokonaan alkuvuodesta 2020.

Tän jälkeen Ikra on voinut erinomaisesti ja nyt on elämänsä pienimmällä kortisonitasolla ikinä! Annostus on 5mg/pv (eli 1/4 tabletti).