Metsän valloittajat.

Jälkikokelas Ikra.

 Käytiin nuuhkimassa kasvattajan järjestämässä metsäjälkipäivässä Ikran ja puolisisko Bertan kanssa. Onneksi kyyti järjestyi (kiitokset vielä!) ja somasti Ikra matkusti etupenkin jalkatilassa. Päivä alkoi jo yhdeltätoista riehuhepuleilla ja koirien joukkouinnilla järvessä, josta siirryttiin kahvittelemaan ja käymään läpi teoriaa. Tässä vaiheessa vasta itse tajusin, ettei metsäjäljellä tarvitsekaan esim. nameja laittaa joka askeleelle...eipähän loppuneet namit kesken kun oli ostettuna 300g kalkkunaherkkua. 

Jälkipäivän varusteet.

 Ikra on tehnyt aiemmin muutaman peltojäljen, joten päätimme tallata ensimmäiselle jäljelle pituutta ehkä 70m yhdellä kulmalla. Namia laitoin ehkä joka viidennelle askeleelle, kulmaan tiheämmin. Into piukeena tallatessa meinasi unohtua jäljen kunnollinen merkitseminen pyykkipojilla, minkä kyllä huomattiin olevan erittäin tärkeä osa jäljen tekoa. 

Askarteluhetki.

Tadaa!

Siitä se jälki menee, näkyykö pyykkipoikaa?

Ikra tajusi heti jälkivaljaista, että töissä ollaan. Hienosti alkoi nenä heti käydä! Hieman neiti ihmetteli isoja puunrunkoja ja muita haasteellisempia maastonkohtia, mutta jäljesti pitkiä pätkiä varmasti ja tarkasti. Alussa oli vähän pyörimistä kun Ikra jätti nameja syömättä, huomasi ne vasta ohi mentyään ja olisi halunnut palata syömään herkut. 

Toisesta jäljestä tehtiin pidempi, ehkä 100m? Vaikea arvioida kun maastossa kulkee. Kaksi kulmaa, kulmien ennen ja jälkeen ei herkkuja ja muualla herkkuja ehkä 5-10 askeleen välein. Ohjeeksi sain antaa enemmän liinaa. Ikra lähti lupaavasti, mutta homma meni pyörimiseksi. Neiti meni kuin höyryjuna ja hukkasi jäljen. Odotimme, estin palaamisen takajäljelle ja Ikra alkoi keskittyä paremmin kun huomasi, ettei hosumalla pysy jäljellä. Tässä kohdassa kerran jo itse menin sekaisin missä jälki menee...jäljen merkitseminen! Onneksi Ikra osasi takaisin ja toisen kulman jälkeen jäljesti hienosti loppupalkalle.

Pieni uupunut työkoira.

Taitaa olla sukuvika tää nenä? Bertta-sisko kurkkaa ennen treenejä.

Esineruutua teimme ensimmäistä kertaa. Tallasimme 20m x 20m alueen molempia koiria varten. Ikra osaa häiriöttömässä tilassa muutaman esineen noutaa maasta ja nostaa käteen, mutta se tarvitsee vielä lisäharjoitusta. Tällä kertaa noudimme omaa lelua, jonka kasvattaja vei metsään ja Ikra etsi. Ikra löysi lelun hienosti piilosta, mutta noutaminen...vaatii vielä treeniä. :D Päivä alkoi jo painaa ja Ikra oli selvästi väsynyt, vaikka tykkäsikin juosta lelun perään. Millään ei vaan saatu tuomaan kuin vähän matkaa. 

Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kotona :) Paljon treeni-intoa taas saatiin ja ihana Ikra pääsi elementtiinsä, riehumaan kaverien kanssa koko päiväksi! Kiitokset taas kasvattajalle järkkäämisestä, oli huippuhauskaa!

Agilityharrastajan juhannus.

No hallilla tietty! Pennun kanssa lämmittely jumpalla, putkirallia, sitten hyppytekniikkaläksyt (tikapuutreeni ja perussarja) ja lopuksi häkissä hengailua. Hieno Ikkis!

Tottelevainen pentu.

Purin...eikun Hurtta Areenalla tokoa. En varmaan ikinä totu Hurtta Areena-nimeen. Piti kuvata seuraamista, mutta treenihanskat unohtuivat. Haluan pitää sormeni ja kynteni, joten seuraavalla kerralla. Alun leikkituokion aikana olivat paljaat jalat ja sormet jo tulilinjalla.

Ikra "auttaa" kokoamaan häkkiä.

Leikkihetken lelut (vaaleanpunainen ei ole oma, mutta paras Ikrasta!)

Teimme tötsän takaakiertoa 3-10m päästä, tötsän takaakiertoa yhdistettynä luoksetuloon perusasentoon, ruutuun juoksua ja erilaisten esineiden pitoa/nostelua. Valitettavasti osa videoista epäonnistui. Tötsän takaakierto sujui hyvin (Ikran lempiliikkeitä, vauhtia!). Perusasento alkaa olla jämptimpi (ja Ikra tunnistaa pelkän suullisen käskyn vain pienellä vartaloavulla, jee!), mutta tässä tuli ilmeisesti vauhdin takia hieman vinoutta ja hakemista. Ruutua teimme ensimmäistä kertaa.

Nyt siirrymme juhannuksen viettoon uiden ja herkutellen, toivottavasti tekin!

Kesä(-loma).

Vili ja Oiva-vauva kylässä, viimeiset tentit ohi ja ihana ilma! Mitä tekis? No hallille! Kisaaja-osasto eli Vili+Ruu saivat ottaa pähkinät käyttöön keppien häiriötreenissä, Ikra rallatella muutaman putken (ja melkein särkeä omat hampaani) ja vauveliinit eli Oiva+Myy leikkituokion.

Ikran leikki on edistynyt, mutta vieläkään ei taistele lelusta kauhean aktiivisesti. Pitää puolensa, muttei lähde raivolla repimään lelua pois (toisin kuin meidän puudelit). Iso, pehmeä patukka on osoittautunut parhaaksi. Sitä Ikra lähtee vetämään aktiivisesti, mutta muut lelut ovat toistaiseksi kivempia saalistaa kuin taistella. 

Treeniä treeniä. Leikittämällä ja itsetunnon vahvistamisella leikki paranee, joten olen ottanut tavoitteeksi joka päivä yhden leikkihetken. Keväällä lelut ovat kulkeneet mukana lähinnä treeneissä, mutta nyt olen ottanut tavallisille lenkeillekin mukaan yhden lelun, jolla palkata ohituksista. Kasvattaja järjestää viettitestauksen ensi kuussa. Odotetaan innolla mitä maalimies sanoo ja saa irti Kuutista!

Sitä sun tätä.

Huhhuh. Viimeisiä viedään tältä vuodelta, ensi viikolla kolme tenttiä ja kesälaitumet kutsuvat. Eli työt. Melkein kuin lomalla siis. Siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä kun näitä töitä ei onneksi tarvitse kantaa kotiin saakka. Lomalla Ikrasta olisi tarkoitus tehdä vesihirmu. Treenit ollaan jo aloitettu! Ollaan me kaikenlaista tehty, mutta mistään ei oikein ole todistusaineistoa, paitsi (huonoja) kännykuvia. Lomalla sit!

Hiekkakasoilla liukumista, jee!

Siilitien post-mätsäriväsy.

Peti vielä viime viikolla.

Kehällä rempan keskellä odottelemassa bussia palkkien junttausten kaikuessa vieressä. Suht rento pentu.

Reeni-odottelua.

Reeni-kaveri Möö.

Reeni-herkut eli aamupala.

Luksusyksiössä lisää reeniodotusta.