Leikitään!

Ikran (ja minun) mielestä pakkaset olisivat voineet jatkua. Ikralla on dilemma: sade, lätäköt ja jää on ällöttäviä. Niillä ei voi kävellä, joten pitää kahlata syvässä hangessa aina kun pystyy. Siinäs kahlailee, väsyypähän nopeammin!

I-ha-naa.

Olemme vierailleet taas Purinalla parina aamupäivänä sadetta paossa. Purinalla ei juuri ikinä ole ketään päivisin, mutta tänään saimme häiriötreenit! Paikalla oli viiden koirakon ryhmä treenaamassa, joten pääsimme harjoittelemaan kontaktinottoa, leikkimistä ja rauhoittumista. Yllättäen Purinalla Ikran oli vaikeampi rauhoittua kuin Ojangossa. Ehkä syynä olivat aidat, joista näkee läpi radalla menevän koirakon. Aluksi pentu oli aivan hyrränä, mutta muutaman minuutin päästä tapitteli jo hienosti silmiin ja pääsimme leikkimään kahden lelun leikkiä toisella puolella hallia. Tässä kahden lelun leikkiä aiemmin tältä viikolta.

Ikra saalistaa hyvin lelua ja olemme päässeet nyt eroon reilun viikon vaivanneesta "löllötaudista". Ikra jostain syystä tarttuessaan leluun muuttui makarooniksi, heittäytyi mahalleen lelu tiukasti suussa ja ryhtyi täysin passiiviseksi lukuunottamatta tiukkaa otetta lelusta. Siinä jouduin hetken ihmettelemään, että miten tuon pennun saa aktiiviseksi, pois mahaltaan ja taistelemaan. Kahden lelun leikki on auttanut siinä paljon. Ehkä tämä on joku beussien oma juttu. Vaikuttaa onneksi ohimenevältä kehitysvaiheelta leikkimisessä, mutta oli kyllä outoa! :D

Turistipäivä Ojangossa.

Sunnuntai-aamu oli luminen ja lisää vain tuli taivaalta jatkuvasti kun lähdimme ystäväni, cockerspanieli Möön, Vilin ja Ikran kanssa kohti Ojankoa. Viikonloppuisin ei saa treenata vapaavuorokortilla, mutta turistina olo ei ole kiellettyä! Ojangossa oli 1- ja 2-luokkien kisat, joten hallissa oli mukavan väljää. Juniori-osasto eli Ikra+Möö harjoittelivat aluksi rauhoittumista. Molemmat junnut olivat selkeästi innoissaan paikasta, mutta rauhoittuivat toistensa seurasta huolimatta hienosti seuraamaan kisavilinää ja saamaan ihailua osakseen katsojilta. Ikran kanssa otin pienet vieheleikit hallin sisällä lopuksi ja Vili-mieskin pääsi tekemään hieman vireenhallintatreeniä ja paikallaoloa. Lenkki lumisissa maisemissa poppoon kanssa ja kotiin päästyämme oli aika unista porukkaa. Kiitos seurasta S!

"Saaks jo mennä?"

<3

Ranskis saavuttaa.

Vili ja Ikra.

"Uskaltaako tuonne sekaan mennä?", miettii Mö.

Korvat on oikeinpäin!!

Herkkupäivä.

Ikran keskiviikkopäivä ei mennyt ns. kuin Strömsössä. Iikkiksen syötyä sopimattomuuksia alkoi vessarumba puoliltaöin ja jatkui kerran tunnissa-kahdessa toistuvilla "viikviik-juoksee-viik-kiire"-hälytyksillä torstain puolelle aamukahdeksaan saakka. Onneksi Ikra viisaasti herätti aina luonnon kutsuessa. Aamuyöstä oli hauskaa (...jos nyt niin voi sanoa) tarkkailla ketkä naapuritaloissa heräsivät ja mihin aikaan. Neljältä ensimmäiset, voin kertoo.

Ikran toisena suurena harmituksena valmistin koko torstain nameja, kun kotosalla pyörittiin. Voi mitkä tuoksut! Ikran kohtalona oli saada vain vähän ruokaa kerrallaan vedellä höystettynä iltaan saakka, jolloin mahakin oli jo rauhoittunut. Namisavotan tuloksena kypsensin sika-nautaa yhteensä 2kg uunipellillä matalassa lämmössä ja keitin 500g kanansydämiä. 

Näistä lähdettiin.

Valmiit sydämet ja jauhis, joista tirissyt rasva on kaadettu pois.

Namit pussitettuina isoihin (treeneihin) ja pieniin (lenkeille ohituksiin) annoskokoihin.

 Koirien ohitukset tänään perjantaina sujuneet upeasti uusien herkkunamien avulla! Meidän haasteena ovat lähiaikoina olleet ihanat lajitoverit, joiden luokse kiskotaan korvat litassa, häntä viuhuen ja henki koristen. Aina ei kuitenkaan a) itseäni huvita turista kenenkään kanssa b) toisia koiria ei huvita Ikran innokkuus tai c) on kiire, joten nämä tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Uusi vuosi.

Ikra on jo 14 viikkoa! Hurjan nopeasti aika menee. Uusi vuosi meni rauhallisesti ja paukuista välittämättä. Löysimme jo hetkeksi seesteisen yhteiselomoodin, mutta nämä hurjat pakkaset haastavat kyllä omistajan kekseliäisyyttä. Kuinka väsyttää energinen ja iso pentu niin, että kaikki ulokkeet eivät jäädy irti -24-asteessa? Kätevä emäntä pääsi vauhtiin ja tuloksena tämä oranssia kaalimatoa muistuttava pötkylä. Ei ole enää kylmä ja onneksi näyttää ok:lta, kun Pomppa on päällä. :D Että tänne vaan kaikki keskeneräiset ompelutyöt. Kierrätystä parhaimmillaan: vanha kaulaliina jumpperiksi ja vanhasta peitosta lelu.

Kasvattajan antama peitto koki muodonmuutoksen. Iikkis tykkää!

 

"Soittakaa elsu-ihmiset paikalle!"

Eilen ratkaisimme kylmyysongelman käymällä Ojangon koiraurheilukeskuksessa agilitykisoja seuraamassa. Ikrahan siitä riemastui, kun kaikkea hullun ihanaa oli PALJON. Koiria, ihmisiä, hulinaa! Jee! Paljon rapsuttelijoita, kivoja ystävällisiä koiria ja saatiin lopuksi oikein hyvät leikki- ja rauhoittumistreenit. On muuten alkanut saalisvietti kehittyä vaavalla! Ja irtoaa aika kivoja murinoita välillä.

Kukas siellä aidan toisella puolella menee radalla?

Hevosia kävimme toisen kerran moikkaamassa ja tällä kertaa oltiin heti kavereita. Shettikset ja Ikra tuijottelivat toisiaan pitkän tovin, shettikset korvat ystävällisesti hörössä ja Ikra villisti häntää heiluttaen. Lopuksi seurasimme tunteja maneesissa. Hepat saivat kulkea aivan vierestä ja Ikra veteli hirsiä suurimman osan ajasta. Itse olin tippa linssissä, kun entinen rakas hoitohevoseni tuli tunnin jälkeen nuuskimaan Ikraa. Mikä kohtaaminen.

"Kuka sä oot?"

 

Iikkis Ruskeasuon maneesissa.

Iltaisin olemme usein lähteneet "varalauman" kanssa liikenteeseen. Aikamoinen joukko ollaankin. Ihan vähän lavastettu tilanne. Loppuun terveiset tämmöseltä espoonrusettikorva-saukolta!

Melba, Ruuti, Ryyni ja Ikkis.

 

Ehkä ne jäätyi tohon asentoon?