Kamera on ystävä.

Hermostuttava kaveri. Jännästi ramppikuume iski heti kun se kaivettiin treeneissä esille. Piti videoida vähän seuruupaikan naksuttelua, käännöksiä molempiin suuntiin ja hillityn pidemmän pätkän (5-8 askelta) seuraamista. Namit lenteli, suunnitelmat unohtui ja seuruutin sitten ihan liian pitkää matkaa loppusilauksena. Onneksi ei ihan kamalan pahasti hajonnut paketti loppua kohti, mutta mitä tästä taas opimme?

-joku voisi huitoa raipalla joka kerta kun katson alas koiraan (=koko ajan)
-seuruupaikan vahvistamista, välillä liian edessä
-kättä voisi varmaan enemmänkin alkaa häivytellä helpoissa tehtävissä
+ilo ja into, Ikra osaa vireensäätö- ja liikkeen valmistelevat vihjeet jo aika kivasti
+pään asento alkaa pysyä suorassa, vaikka käsi irtoaa
+ehkä siitä vielä tottelevainen koira tulee, alkaa jo näyttää vähän tottelulta tämä!

Noutomörkö vaanii. Ikra ei tuo edes leluja tällä hetkellä ulkona. Eipä olla treenattukaan sitä, mutta aina voi vähän ahistua. Siitä voisi ottaa syysprojektin sadepäiviksi. Kahden lelun leikkiä, lelujen noutoa liinassa ja noutamisen naksuttelua pala palalta. Äitini näytti noutokapulaa omalle pennulleen tänään ensimmäistä kertaa. Muutaman kehumisen jälkeen pentu toi kapulan äidille kaksi kertaa. Vähänkö nakertaa. Ehkä ulkoistan tämän kouluttamisen muille. :D