Metsän valloittajat.

Jälkikokelas Ikra.

 Käytiin nuuhkimassa kasvattajan järjestämässä metsäjälkipäivässä Ikran ja puolisisko Bertan kanssa. Onneksi kyyti järjestyi (kiitokset vielä!) ja somasti Ikra matkusti etupenkin jalkatilassa. Päivä alkoi jo yhdeltätoista riehuhepuleilla ja koirien joukkouinnilla järvessä, josta siirryttiin kahvittelemaan ja käymään läpi teoriaa. Tässä vaiheessa vasta itse tajusin, ettei metsäjäljellä tarvitsekaan esim. nameja laittaa joka askeleelle...eipähän loppuneet namit kesken kun oli ostettuna 300g kalkkunaherkkua. 

Jälkipäivän varusteet.

 Ikra on tehnyt aiemmin muutaman peltojäljen, joten päätimme tallata ensimmäiselle jäljelle pituutta ehkä 70m yhdellä kulmalla. Namia laitoin ehkä joka viidennelle askeleelle, kulmaan tiheämmin. Into piukeena tallatessa meinasi unohtua jäljen kunnollinen merkitseminen pyykkipojilla, minkä kyllä huomattiin olevan erittäin tärkeä osa jäljen tekoa. 

Askarteluhetki.

Tadaa!

Siitä se jälki menee, näkyykö pyykkipoikaa?

Ikra tajusi heti jälkivaljaista, että töissä ollaan. Hienosti alkoi nenä heti käydä! Hieman neiti ihmetteli isoja puunrunkoja ja muita haasteellisempia maastonkohtia, mutta jäljesti pitkiä pätkiä varmasti ja tarkasti. Alussa oli vähän pyörimistä kun Ikra jätti nameja syömättä, huomasi ne vasta ohi mentyään ja olisi halunnut palata syömään herkut. 

Toisesta jäljestä tehtiin pidempi, ehkä 100m? Vaikea arvioida kun maastossa kulkee. Kaksi kulmaa, kulmien ennen ja jälkeen ei herkkuja ja muualla herkkuja ehkä 5-10 askeleen välein. Ohjeeksi sain antaa enemmän liinaa. Ikra lähti lupaavasti, mutta homma meni pyörimiseksi. Neiti meni kuin höyryjuna ja hukkasi jäljen. Odotimme, estin palaamisen takajäljelle ja Ikra alkoi keskittyä paremmin kun huomasi, ettei hosumalla pysy jäljellä. Tässä kohdassa kerran jo itse menin sekaisin missä jälki menee...jäljen merkitseminen! Onneksi Ikra osasi takaisin ja toisen kulman jälkeen jäljesti hienosti loppupalkalle.

Pieni uupunut työkoira.

Taitaa olla sukuvika tää nenä? Bertta-sisko kurkkaa ennen treenejä.

Esineruutua teimme ensimmäistä kertaa. Tallasimme 20m x 20m alueen molempia koiria varten. Ikra osaa häiriöttömässä tilassa muutaman esineen noutaa maasta ja nostaa käteen, mutta se tarvitsee vielä lisäharjoitusta. Tällä kertaa noudimme omaa lelua, jonka kasvattaja vei metsään ja Ikra etsi. Ikra löysi lelun hienosti piilosta, mutta noutaminen...vaatii vielä treeniä. :D Päivä alkoi jo painaa ja Ikra oli selvästi väsynyt, vaikka tykkäsikin juosta lelun perään. Millään ei vaan saatu tuomaan kuin vähän matkaa. 

Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kotona :) Paljon treeni-intoa taas saatiin ja ihana Ikra pääsi elementtiinsä, riehumaan kaverien kanssa koko päiväksi! Kiitokset taas kasvattajalle järkkäämisestä, oli huippuhauskaa!