Dale Defender-kasvattileiri.

Mahtava viikonloppu. Vertaistukea, naurua ja hauskoja hetkiä. Roppakaupalla uusia ideoita ja boostia koulutukseen. Ikran ihanat sisarukset ja niiden toilailut yhdessä ja erikseen saivat nauramaan kippurassa. Ikralla oli aikas kiva viikonloppu.

Västankvarnin keittiössä ollut taulu :)

Lauantai meni kouluttaessa Ikran sisaruksia. Ensimmäistä kertaa näin monta beussia tekemässä agia. Kaikki suoriutuivat harjoituksista hienosti vaikeissa olosuhteissa: kuuma kesäpäivä, vieras ympäristö, vieraita koiria ja vanhimmatkin koirat vasta juuri ja juuri vuoden. Ehkäpä agikipinä syttyi muutamalle ja uusi sukupolvi agikoiria saadaan radoille parin vuoden päästä. 

Sunnuntaina pääsimme Ikran kanssa tositoimiin hakumetsään. Ensimmäinen kerta itselleni kyseistä lajia. Aloitimme kattavalla teorialla ja sen jälkeen suuntasimme metsään. Aluksi olimme maalimiehinä kokeneemmille pennuille. Metsä oli mukavaa maastoltaan ja piiloja löytyi hyvin. 

Hakumetsän asukki.

Hieno Ikkis! Kaik' löyty.

Ikran kanssa teimme "jänöjusseina" ja saattamalla pari ensimmäistä maalimiestä ja Ikra lähtikin perään innolla. Kokeilimme "haamua" sen jälkeen, mutta tulikin tenkkapoo! Dilemma. Ikra näki haamun, mutta oli haluton lähtemään luokse. Oliko jännitystä? Vai oliko aiemmin opitun syytä? Ikrallahan ei ole lupaa mennä metsässä yllättäen ilmestyvien ihmisten luokse ja Ikra tarjoaa jo lenkkeilijän tms. ilmestyessä esiin katsekontaktia ja luoksetuloa. Jouduin saattamaan Ikran aivan haamumme luokse ja siinäkin mentiin sijaistoiminnolle (=maata nuuskimaan), kunnes namipurkki oli käytännössä kuonon alla. Tämän jälkeen teimme muutaman helpon "jäniksen" ja saaton, jonne Ikra meni taas vauhdilla. 

Hauska aamupäivä loppui klassisesti "itku pitkästä ilosta". Taisin saada lievän auringonpiston ja iltapäivällä oli pakko jäädä tilakeskukselle. Nukuimme hieman ja olo tuntui paremmalta. Suuntasin hellehatuin ja aurinkolasein varustautuneena tokokentälle. Hyvät neuvot saatiin kouluttajalta ja muistutuksen: se on vielä pentu, ei sen kuulukaan osata! Helpotus. Kyllähän sen itsekin tietää, mutta tuppaa unohtumaan. Ikra on muka niin iso jo. Lopuksi teimme pienen jäljen pellolle. Hieman veturina se ajettiin, mutta taidettiin me muutama askel mennä rauhassa.

Raktori vauhdissa jälkipeltojen vieressä.

Tänne tallattiin Ikran jälki.

Västankvarnin "hotelli".

Tilakeskusta.

Lopuksi leikit lempiveljen eli Hugon kanssa! Oli huippua nähdä sisaruksia! Uudestaan!

Riki-veli.

Hertta-täti inspektoimassa kakalaa.

Hurja-Hugo ja Ikra.

Automatkalla kotiin oli aika hiljaista porukkaa.