Kokelas Ikkis.

Tavoitteita pitää olla ja takarajat saa hommiin vauhtia, joten ilmottauduttiin Ikran veljen Hugon omistajan kanssa BH-kurssille. Ryhmän tuki (ja paine) on aina hyvä motivaattori. Vilkaisin BH-koekaaviota ja ei se niin paha ollutkaan kuin muistin. Ainoa paha on se paikallaolo toisen suorituksen aikana. Ikran heikko kohta on katsella rauhassa muiden suoritusta. Sisäinen viilipytty ei ole vielä toistaiseksi löytynyt. No, sitä ehtii viilata. Nyt innoissaan jo odotetaan huhtikuuta, jolloin viiden kerran kurssi alkaa. :)

Agikauden mietelmiä.

Agilityn treenisuunnitelma, check! Koko syksyn kestänyt "opinnot pakettiin"-kiire alkaa laantua, joten oikeasti tärkeille asioille (=koirakoirakoira) alkaa olla taas aikaa. Kauden kantavana ajatuksena saada Ikrasta itsenäinen, maksimivauhtia omalla moottorilla hakeva ja kehonsa ketterästi hallitseva agilitykoiran alku. Pääpaino treenissä edelleen estetekniikan pohjissa, hyppytekniikassa, jumpassa ja pikkupalasina ilman esteitä opetettavissa ohjauksissa.

Tässä ensimmäistä treeniä pitkään aikaan eli irtoamista etupalkalle ja avonaisia kujakeppejä erilaisilla mausteilla. Kujakepeillä haen vauhtia ja fokusta eteen, samoin häiriönsiedon opetusta. Varsinaisten sisäänmenojen opetus tulee tapahtumaan 2x2-metodilla, samoin koko estesuorituksen "kasaaminen". Kahden aiemman koiran opetus tapahtui 2x2-kepeillä sheippaamalla sisäänmenot ensin ja ketjuttamalla pala kerrallaan. Kepit valmistuivat todella nopeasti, toisen koiran kanssa meni 22 treenikertaa (sis. 3-9 toistoa), toisen kanssa 20. Näiden koirien kanssa sai tehdä paljon töitä, että pystyin sijoittumaan koiran eteen radalla keppien aikana. Samoin kaikista hankalimmat avokulmat on vieläkin työn alla. Yritän kujan avulla korjata tämän. Katsotaan mitä tällä kerralla opin. :P

TBT 8vk.

Ikkis-pieni tasan vuosi sitten! Voihan söpöys (ps. kyllä kohta aletaan tekohengittää tätä blogia, mutta velvollisuudet ensin)!

...EN KESTÄ. Pus. Muistan kun se oli niiiiiiin söpö ja niiiiiiin tuhma, että oltiin melkein koko toi päivä pihalla (koska ulkona se oli vaan söpö eikä tuhmaillut).

Lammastelua.

Ikran kasvattaja oli järkännyt meille paimennuspäivän, joten Ikra, Riki, Hugo, Iita-mamma ja Wanda-puolisisko pääsivät haistamaan oikeita hommia. Voi mitä ihania onnistumisen ja ilon tunteita saikaan kokea päivän mittaan!

Kouluttajana meillä oli Pete, joka korosti erityisesti sitä, että aluksi koiran hyviä aikeita vain kehutaan ja rauhallisesti ohjataan oikeaan suuntaan. Käskyjä ja tekniikkaa mietitään vasta paljon pidemmällä. Alussa tärkeintä on saada koiralle oikea, rauhallinen mielentila ja saada koira syttymään lampaista. Lampaita tulee kohdella silkkihansikkain, ystävällisesti ja vailla kiirettä. Alkuopetus tapahtuu aina liinassa. Liinaopetus sopii omaan ajattelumaailmaani, koska mielentila, se tunneoppiminen näissä hommissa on tärkeää. "Oikeissa töissä" hosumalla menee vain pidempään, tulee turhia vaaratilanteita ja hiusten repimisiä päästä. Liinassa voidaan helposti ohjata ja hallita koiraa lampaiden turvallisuudesta tinkimättä. 

Ikran ilme oli riemastunut kun saavuimme laitumelle, jossa lampaanläjiä oli keko toisensa perään. Kakansyönti onneksi jäi kun pääsimme aitaukseen lampaiden kanssa. Ikra oli yllättävän rauhallinen ja kiinnostunut lampaista, kun lähdimme tarpomaan lampaiden perässä liinassa. Ikra hieman yritti kiskoa aluksi, mutta rauhoittui parin minuutin jälkeen. Lampaat päästivät meidät koko ajan lähemmäksi ja Ikra oli koko ajan kohteliaan kiinnostunut tai nuuhki maata. Vähän myös ihmiset kiinnostivat ja niille piti heiluttaa häntää. 

Toisella ja kolmannella kierroksella Ikra pääsi irti liinasta melkein heti. Voi sitä näkyä kun oma koira tietää luonnostaan mitä tulee tehdä ja lähtee kiertämään laumaa! Pari kertaa Ikra yritti nuuhkia lammasrouvien villavia peppuja, mutta lopetti heti huomauttaessa äänellä. Ikran herkkyys yllätti minut positiivisesti! Pienistä avuista Ikra osasi hidastaa tai vaihtaa suuntaa. Minä sen sijaan olin välillä hukassa kun liukkaalla mutaisella laitumella sadeasun, takin ja toppatakin alla yritin nähdä mitä Ikra tekee ja kävellä suunnitellusti lampaiden kanssa.

Viimeisen kierroksen päätteeksi oli niin iloinen ja onnistunut fiilis. Ehkä päivän parasta antia (oman koiran ilon lisäksi) oli se yleistiedon määrä mitä kaiken juttelun lomassa kuuli ja oppi lisää lampaista, paimentamisesta ja paimenkoirista. Muiden koirien ja ohjaajien katselu oli oikein opettavaista. Ihana päivä hyvässä seurassa, ihanien ja kauniiden lampaiden (ja koirien) kanssa. Lisää jäin kaipaamaan, mutta talvi keskitytään muihin lajeihin. Keväällä ulkokauden alkaessa haluan lähteä tosissani opettelemaan lammashommia Ikran kanssa. Tämä oli meidän juttu!

Sadepäivän ilo.

Agilityssä ollaan tehty parina viimeisimpänä treenikertana hyppytekniikassa käännöksiä, kokoamista ja käännöksiin valmistautumista suoralta. Ajattelin, että hyvä jatkumo olisi kokeilla vähän edestä- ja takaaleikkauksia. Deletoin tietty kaikki rumat kohdat (eli yhden lelulle varastamisen, pari "voiiiijjjprrrrrkl":ttä, muutaman istu-käskyn jankkaamisen ja lelun hautomisen). Näyttää oikein kivalta näin. 

Ikran kanssa ehkä haasteellisinta tällä hetkellä on siirtymät ja tauot. Pitää ajatuksella suunnitella treenit aukottomiksi ketjuiksi. Ikrasta on tullut todella itsenäinen ja tarjoava pieni paimen, mutta tämä ei ole aina hyvä. Ilman käskyn alla olemista Ikra juoksee ympäri hallia kaahottaen esteeltä toiselle kuin päätön kana. "Siistii! Juoksen putken!! Nyt se ohjaaja astui tonne! Juoksen ton hypyn siitä vierestä! Kaadan siivekkeen! Sotkeudun rimaan! Minne nyt? Ai lähelle?? Käy maahan? Ei kun nyt juoksen tonne putkeen takas kun sä pikkasen nojauduit sinne päin!" 

Kaikkensa antanut agilitysankari.

Keräilen tähän muutamia ideoita kuinka voisin muokata nykyisiä treenirutiineja.

1) Matolla/häkissä odotus, namien etsintä
-nyt: häkkiin-käskyllä häkkiin makaamaan, rauhallinen puuhastelu luun/herkkujen kanssa häkkialueella, jos hallilla ei ole äänekkäitä koiria
-ongelma: radan vieressä kuumuu ja alkaa vikistä
-väliaikainen ratkaisu: häkkialueella odotus
-pysyvä ratkaisu: pitäisi jaksaa raahautua hallille muinakin iltoina kuin omina treenipäivinä, jotta voi hengata lähempänä ja lähempänä rata-aluetta

2) Siirtymä harjoitusalueelle
-nyt: lähellä-käskyllä Ikra imuttaa kiinni namissa harjoituspaikalle
-ongelma: saattaa lähteä silti karkuun kaahottamaan, jos lähellä on liian kiva este/herkut lopussa
-väliaikainen ratkaisu: joku kevyt panta jonka saa helposti taskuun, jolla voisin varmistaa, että Ikra ei lähde itsekseen esteille nyt kun hallinta ei toistaiseksi pelitä
-pysyvä ratkaisu: lähellä-käskyn arvon kasvattaminen ja idea kristallinkirkkaaksi eli reeniä ja palkkaa!

3) Lelulla palkkaus
-nyt: kaikki palkkaustavat toimii, mutta...
-ongelma: lelun haudonta, ei tuo aina luokse tai tuo viiveellä, useimmiten ei tuo ollenkaan
-väliaikainen ratkaisu: viehelelu tai namipalkka
-pysyvä ratkaisu: hae-käskyn rehellinen osaaminen, johon auttaisi ketjutus, kahden lelun leikki ja liinassa harjoittelu. Tokossa tuo lelun aina luokse nykyisin! Mikä siis mättää? Pitäiskö hallillakin treenata jonkin aikaa vain leikkimistä liinassa, koska niin Ikra tokossa oppi tuomaan luokse...

Katsotaan mitä tästä tulee!

Terveydeksi!

...eli Ikran ekat terveystarkastukset! Varasin heti synttärihumun laskeuduttua Ikralle ajan Evidensia Malmilta Jalomäelle, jotta saadaan neiti kopeloitua ja silmät katseltua ekspertin toimesta. Silmät, polvet ja sydän tarkistettiin. Pumppu toimii, silmät puhtaat eikä mitään ylimääräistä tai puuttuvaa ja polvet pysyi paikoillaan vääntelystä huolimatta.

Silmä- ja sydänlausunto.

Pupillit lautasina vuoroa odottelemassa.

Nyt ois virallista!

Ikra toimi taas varsinaisena hyvän tahdon beauceron-lähettiläänä ja ennakkoluulojen murtajana. Kaikki pussattiin villisti häntä heiluen. Ainoastaan rokotukset olisi voinut jättää antamatta, ainakin siihen malliin neiti värisytteli ihoaan rokotteita pistäessä. Osaa kyllä arvostaa koiraa, johon voi luottaa täysin kaikissa tilanteissa. Ihana Ikkis. <3

Syysterkkuja.

Kävimme Malminkartanon jätemäellä veljeni kanssa ottamassa kuvia vuotiaasta Kuutista. Joku muukin oli ajatellut, että aurinkoinen sunnuntai on kiva viettää siellä, joten parhaat paikat olivat erittäin ruuhkautuneet. No, saatiin me jotain räpsittyä eikä tarvinut kyynärpäitä käyttää. Ja nähtiin riippuliitäjän lähtö mäeltä!

Ikrasta syksy on aika kiva vuodenaika. Lehtiä mitä jahdata ja heitellä eikä ole liian kuuma. Ulkoilusäät ovat suosineet, mutta Ikran ensimmäinen juoksu alkoi ja hieman rajoittaa ulkoiluaktiviteetteja. Eli koirapuistoilu on pannassa seuraavan kuukauden. Ollaankin keskitytty nyt tokoiluun ja metsässä rymyämiseen. Ehkäpä saisin kameran mukaan joku kerta treenikentälle valoisan aikaan. Toivotaan, että ihanat ulkoilusäät jatkuisi vielä pitkään!

1-vuotias.

Maailman rakkain Ikra on tänään vuotias. Mihin tää vuosi on mennyt? Viime vuonna 30.9. istuin graduluokassa tietokoneella, FB tietysti yhdellä välilehdellä auki. Kasvattaja oli ollut hiljaa pari päivää, tarkottaisiko se jotain..? Kytiksellä piti olla, varmuuden vuoksi. Ja pling, tuli viesti inboksiin, että nyt ne ois täällä: neljä tyttöä eli on mistä valita!

Miten se valinta osuikaan niin oikeaan? Ikra on juuri niillä kaikista kliseisimmillä lauseilla kuvailtavaa omaan hanskaan sopivaa koiraa, että välillä ihmettelen kuinka kävikin näin tuuri. Neiti Keltainen, joka häntä tötteröllä meni jo kuusiviikkoisena omilla teillään tutkimassa pitkin kasvattajan olohuonetta. Maailman aurinkoisin, kaunein, hölmöin ja viisain vekkulipentu.

Synttärionnet sisaruksille ja kiitos kasvattajalle ihanasta koirasta!

<3

Kamera on ystävä.

Hermostuttava kaveri. Jännästi ramppikuume iski heti kun se kaivettiin treeneissä esille. Piti videoida vähän seuruupaikan naksuttelua, käännöksiä molempiin suuntiin ja hillityn pidemmän pätkän (5-8 askelta) seuraamista. Namit lenteli, suunnitelmat unohtui ja seuruutin sitten ihan liian pitkää matkaa loppusilauksena. Onneksi ei ihan kamalan pahasti hajonnut paketti loppua kohti, mutta mitä tästä taas opimme?

-joku voisi huitoa raipalla joka kerta kun katson alas koiraan (=koko ajan)
-seuruupaikan vahvistamista, välillä liian edessä
-kättä voisi varmaan enemmänkin alkaa häivytellä helpoissa tehtävissä
+ilo ja into, Ikra osaa vireensäätö- ja liikkeen valmistelevat vihjeet jo aika kivasti
+pään asento alkaa pysyä suorassa, vaikka käsi irtoaa
+ehkä siitä vielä tottelevainen koira tulee, alkaa jo näyttää vähän tottelulta tämä!

Noutomörkö vaanii. Ikra ei tuo edes leluja tällä hetkellä ulkona. Eipä olla treenattukaan sitä, mutta aina voi vähän ahistua. Siitä voisi ottaa syysprojektin sadepäiviksi. Kahden lelun leikkiä, lelujen noutoa liinassa ja noutamisen naksuttelua pala palalta. Äitini näytti noutokapulaa omalle pennulleen tänään ensimmäistä kertaa. Muutaman kehumisen jälkeen pentu toi kapulan äidille kaksi kertaa. Vähänkö nakertaa. Ehkä ulkoistan tämän kouluttamisen muille. :D

Pellolla.

Rusetti.

Hiphei! Ikra ei pomppinut, kiskonut tai riehakkaasti repinyt hihnaa! Tuloksena ShowHau:n mätsärin sinisten isojen pentujen 1. sija. Palkinnot olivat mieleiset ja päätyivät heti parempiin suihin. Lelua on heitelty, riepoteltu ja pureskeltu koko iltapäivä. Tuomareiden mielestä best in show-kehässä kuitenkin pieni oli kaunista, joten hienosta esiintymisestä huolimatta ei sijoitusta Ikralle. Hieno vaava <3

Vauhtisilakka.

Agilitypäivitys. Kesä ollaan keskitytty vapaana juoksemiseen, jumppailuun ja hyppytekniikkaan. Pohjaa alkaa olla, mutta vielä niin paljon tekemistä. Oikea asenne työntekoon ollaan saatu rakennettua! Ohjaajan liikettä lisää, taitojen ketjutusta, ohjaustekniikoiden opetusta ja estetekniikan rakentamista nuoren koiran fysiikan ehdoilla. 

Tässä mennään tällä hetkellä:

-hyppytekniikka (ilman liikettä): perussarja, set point, slice, pitenevä sarja, kääntyminen

-estetekniikka: hypyn (bumperi) ja renkaan tarjoaminen (matalana) osana hyppytekniikkaa, puomin namitus- ja kääntyilyleikki, keinun paukuttelu kintereen korkeudelta, putken hakeminen max. 90-asteen kulmasta

-ohjaustekniikka: irtoaminen, valssi, edestäleikkaus, takaakierto, tiukka käännös oikealle/vasemmalle

Varovasti ollaan edetty. Luustokuvien ajankohta on vielä auki...Mitään treenatessa ei tehdä mitä katuisin tai olisi vahingoksi koiralle, vaikka koiralla olisi mitkä terveystulokset, joten katsotaan maltetaanko odotella läpivalaisua 2017 puolelle. 

Lähiviikkojen suunnitelmissa olisi vahvistaa eri ohjauksien lukemista, käteen hakeutumista ja yrittää muistaa jumppailla temppuja enemmän. Neidillä tuntuu olevan teini-ikä todella laimea, vain kuukauden parin vekkulointi. Tai sitten itse on oppinut jotain tässä vuosien varrella...koputan puuta ja toivon, että tämä koko ajan parantunut yhteistyö ei ole vain väliaikaista. :) Maailman rakkain otus. <3

Kesän loppu.

Kesätyöt ohi, syksyn viileät tuulet jo puhaltelee ja blogi on hiljentynyt arjen soljuessa. Kuvina heinäkuun loppua ja elokuun alkua. Tottis- ja agilitypäivitystä tiedossa lähiaikoina!

Uusi uljas nimi hallille!

Virallinen lukuvalvoja.

Ikra ja ystävä.

Pellot <3

"Miks sulla on noi hanskat?" Niin, miltäköhän kädet näyttäisi jos oikea hanskakin on jo tässä kunnossa..:D Imuttaessa olisi varmaan jo puolet kädestä mennyttä!

Löytölelu = paras lelu.

Hyppytekniikkaa ja juoksukontaktien pohjustamista.

Oikean välin miettimistä. Tähän päädyttiin.

Ikra ja kasvikunnan ystävä. He voivat olla jo samassa tilassa ilman vahtimista. Alkaako se vauveli aikuistua..?

Ikra ja idoli (=Vili-setä)

Viettipäivä.

Ikran kasvattaja on järjestänyt kasvateille ohjelmaa koko kesäksi. Viime viikonloppuna kävimme Hyvinkäällä Esa Tapion vetämässä viettipäivässä. Aluksi kävimme läpi hieman teoriaa vieteistä, niiden hyödyntämisestä koiran koulutuksessa ja keskustelimme kaikesta aiheeseen liittyvästä. Aikaa riitti myös koirakohtaisiin mietintöihin.

Isojen pentujen tyynyjä.

Tarkkana kuuntelemassa palautteenantoa.

Teorian jälkeen ryhdyimme tositoimiin eli saalisleikitykseen. :) Koirat olivat kaikki sukua toisilleen, mutta todella erilaisia suorituksia oli jokaisella! Ja erilaisia tekniikoita maalimiehellä riitti jokaiselle koiralle. Hienosti vaavat ja puolisiskot ja -veljet paransivat suorituksiaan päivän mittaan.

Hugo-veli.

Hugo-veli.

Kerttu-sisko.

Kerttu-sisko.

Riki-veli.

Riki-veli.

Koda-veli.

Koda-veli.

Konsta-puoliveli.

Riki-puoliveli.

Dina-puolisisko.

Iita-mamma.

Hertta-"täti".

 Ikra pötkötteli hienosti häkissä rauhassa koko pitkän päivän, valjaista tajusi heti että hommia on tiedossa ja osasi odottaa jotain kivaa kentällä. Ei siitä ipokoiraa saisi, mutta enpä sellaista halunnutkaan. Tapio kommentoi, että Ikra vaihteli otetta paljon, turhautui suhteellisen helposti ja haki silloin tukea minusta, mistä vähän yllätyin. Vahva saalisvietti Ikralla on kuitenkin, mutta jatkossa en saa niin helposti luovuttaa palkkaa vaan ainoastaan kunnon taistelusta ja vaatia vähän enemmän joka kerta. Hienosti Ikra leikki ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen kanssa ja keskittyi hommiin, eikä häiriintynyt ollenkaan yleisöstä. Ihanaa oli nähdä Ikran sukulaisia ja niiden omistajia. Mahtava päivä. Päivän kruunasi upean aurinkoinen sää. Ikran ensimmäisen kierroksen video on ilmeisesti liian iso Youtubelle, mutta toisen kierroksen suoritusta tässä:

Hurrrrja Kuuttinen.

Kunniakierros.

Pieni wannabe-workingvaava <3

Ikra vinguttaa. Viikviik!

"Viekse sen oikeesti?"

"Tänne se!"

"Jihuu voitin!"