Onnenpäivä.

"Teille on juuri syntynyt pieni koiravauvaneiti!"

Valtava onnetunne ja ihan epäuskoinen olo. Vihdoinkin. Ehkä sen sisäistää, kun kuun vaihteessa pääsemme paikan päälle pentuja ihastelemaan. Pennut syntyivät 30.9. Helppo muistaa, kun Ruun synttärit ovat 27.9. Uusia videoita ja kuvia katselee innolla ja melkein tuntee sen maidontuoksuisen pentuhajun nenässä. Narttujen kuvia selatessa tulee ihana kutkuttava jännitys: joku näistä on SE. Pennut näyttävät hyvin pontevilta. Tasakokoinen ja varmaankin myös kasvattajaa miellyttävä sukupuolijakauma tuli: 4+4.

Lähiaikoina pitää loppusilaus tehdä pentuvalmisteluille: laittaa asunto pennulle turvalliseksi ja hankkia varastoon pakkaseen odottamaan lisää ruokaa. Pentu tulee olemaan raakaruokinnalla, mutta varmaan heitetään joukkoon vähän teollistakin. Onneksi on kasvattaja, joka aloittaa raa'alla ja siitä on helppo jatkaa. 
 

Pakkasvarastoa.

Olen omien ja koirien ruokien suhteen sitä mieltä, että kotimaista, mahdollisimman vähän prosessoitua ja tuoretta. Onneksi raakalihat ja -tuotteet saa suomalaisilta tuottajilta. Iso plussa. Maatalouden ja kotieläinravitsemuksen opiskelijana osaa arvostaa suomalaista tuotantoa. Eli ruokatilausta duunissa menemään. Saadaan selville pakkasenkin vetävyys. Koiranaisen unelmaa eli arkkupakkasta ei ole, vaan pitää yrittää tunkea kaikki jääkaappi-pakkasen pienehköön pakasteosastoon. Tetristä tetristä.

Seuraavaksi tiedossa namisavottaa: viime viikolla pakkaseen meni kilo nakkia, seuraavana projektina sian sydämestä paistettuja herkkuja viipaloida pari kiloa pakkaseen. Inhoan viipalointia, joten paras tehdä kunnon satsi kerralla. Ehkä tällä ohjelmalla pysyn ainakin tämän viikon kiireisenä ja lokakuun loppu on taas viikon lähempänä. Pentukuume.

Ehkä tää riittää muutamiin treeneihin.

Sika-nautaa ja kananmunia kuorineen.