Ken on heistä espoolainen?

Vihdoinkin pääsimme näkemään ihanat pennelit! Maailman kauneimmat, rohkeimmat ja joku noista tulee meille! Innosta kihisten latasin kameran, otin tuliaisiksi muutaman viikkokerran Hesaria ja lähdin ajamaan kohti Nurmijärveä.

Pennut ovat nyt melkein neljä viikkoa vanhoja. Muitakin pennunottajia oli ihastelemassa vaavoja. Oli mukava tavata tulevia vertaisryhmäläisiä ja intoilla penneleistä. Kuka heistä on SE? Onko hän lila, punainen, keltainen vai vaaleanpunainen neiti? Parin viikon päästä tiedetään.

Krooh pyyh.

Tyttöjen luonteenpiirteet ovat alkaneet kasvattajan mukaan jo näkyä. Parin viikon päästä pennelit vielä pentutestataan. Tällä kerralla Neiti Keltainen käyttäytyi kuulemma kuten yleensäkin: meni häntä tötteröllä tutkimassa paikkoja eikä ääntä säästelty! Neiti Punainen oli myös yhtä reipas, mutta miellyttävän hiljainen. Molemmat hakivat kontaktia kivasti. Neiti Lila ja Roosa olivat hieman unisia tänään, mutta ehkä seuraavalla kerralla näiden neitien sielunelämään pääsisi tutustumaan tarkemmin. Neiti Lila tuli useamman kerran nukkumaan tarkoituksella viereeni. Pentuja katsoessa vääristyy usein mielikuvat, kun näkee ne vain pienen aikaikkunan verran. Tässä kasvattajan ammattiosaaminen on kullanarvoista. Tässä kuitenkin teille ihanat, kauniit ja reippaat pennelit!

Olisiko joku pojista?

Neiti Punainen mukavuusasennossa.

Neiti Punainen nauttii.

Neiti Lila.

Neiti Roosa.

Neiti Keltainen.

Neidit Lila ja Roosa.

Koirakoirakoirakoira.

"Sinä olet kyllä krapulaisen painajainen", totesi poikaystävä hieman pitkäksi venyneen keikan jälkeisenä aamuna. Kuulemma koiranpentuvideot eivät olleet se mitä hän kaipasi kello 10 sunnuntai-aamuna. Kumma tyyppi. Kasvattaja oli laittanut kymmenenpäiväisistä pennuista pörinä- ja yleissöpöysvideon, jota on ollut pakko katsoa varmaan kymmenen kertaa putkeen. 

Koko kämpän suursiivouksen jälkeen laitoin koiratavarat paikoilleen pentua varten. Jännittävää. Laatikosta löytyi kaikenlaista, mm. kolme jälkiliinaa, neljä eripaksuista hihnaa ja viisi pantaa. Ehkä näillä pärjätään kasvukausi. Lyhyimmän 3m grippiliinan ja pisimmän 10m jälkiliinan jätin pennulle, mutta 5m liina palaa äidilleni. Johan sitä viime viikolla talloin vuoden kolmannet jäljet villoille. Kevään ja kesän yhteensä 3,5kk matkailu ja sen jälkeinen arkeen soluttautuminen ovat hieman myöhästyttäneet tämän vuoden jälkeilyä. 

Viikon kuluttua päästään ensimmäistä kertaa näkemään pennut. Tähän tulisi nyt sata sydäntä ja huutomerkkiä. Siihen saakka, pentutavaroiden fiilistelyä vol 2!

Ne oli halvimmat. Do not judge me.

Rillan vanhaa ja vähän uutta.

Leluja ja lisää leluja, jälkivaljaat ja -liinat, turkinhoitovälineet ja heijastimet.

Siellä ne roikkuu!

Treenikassi.

Lelulaatikko.

Onnenpäivä.

"Teille on juuri syntynyt pieni koiravauvaneiti!"

Valtava onnetunne ja ihan epäuskoinen olo. Vihdoinkin. Ehkä sen sisäistää, kun kuun vaihteessa pääsemme paikan päälle pentuja ihastelemaan. Pennut syntyivät 30.9. Helppo muistaa, kun Ruun synttärit ovat 27.9. Uusia videoita ja kuvia katselee innolla ja melkein tuntee sen maidontuoksuisen pentuhajun nenässä. Narttujen kuvia selatessa tulee ihana kutkuttava jännitys: joku näistä on SE. Pennut näyttävät hyvin pontevilta. Tasakokoinen ja varmaankin myös kasvattajaa miellyttävä sukupuolijakauma tuli: 4+4.

Lähiaikoina pitää loppusilaus tehdä pentuvalmisteluille: laittaa asunto pennulle turvalliseksi ja hankkia varastoon pakkaseen odottamaan lisää ruokaa. Pentu tulee olemaan raakaruokinnalla, mutta varmaan heitetään joukkoon vähän teollistakin. Onneksi on kasvattaja, joka aloittaa raa'alla ja siitä on helppo jatkaa. 
 

Pakkasvarastoa.

Olen omien ja koirien ruokien suhteen sitä mieltä, että kotimaista, mahdollisimman vähän prosessoitua ja tuoretta. Onneksi raakalihat ja -tuotteet saa suomalaisilta tuottajilta. Iso plussa. Maatalouden ja kotieläinravitsemuksen opiskelijana osaa arvostaa suomalaista tuotantoa. Eli ruokatilausta duunissa menemään. Saadaan selville pakkasenkin vetävyys. Koiranaisen unelmaa eli arkkupakkasta ei ole, vaan pitää yrittää tunkea kaikki jääkaappi-pakkasen pienehköön pakasteosastoon. Tetristä tetristä.

Seuraavaksi tiedossa namisavottaa: viime viikolla pakkaseen meni kilo nakkia, seuraavana projektina sian sydämestä paistettuja herkkuja viipaloida pari kiloa pakkaseen. Inhoan viipalointia, joten paras tehdä kunnon satsi kerralla. Ehkä tällä ohjelmalla pysyn ainakin tämän viikon kiireisenä ja lokakuun loppu on taas viikon lähempänä. Pentukuume.

Ehkä tää riittää muutamiin treeneihin.

Sika-nautaa ja kananmunia kuorineen.