Joko nyt?

Pidemmittä puheitta, jospa starttaisin tämän blogin. Aiempi treeniblogi on yhteinen äitini kanssa ja myös äitini kasvattien yhteydenpitokanava, joten soveliasta ehkä pitää nämä eri rodun edustajan jutut omassa paikassaan. Oma tuttu narttulinja on minulle rakas, mutta monta vuotta mielessäni on ollut haave koirasta, jonka kanssa voisin kilpailla palveluskoiralajeissa ja paimentaa muiden tutumpien lajien lisäksi. Jo teininä ihastuin beauceroneihin kun näin niitä agilityseurani kouluttajalla. Suunnitelmien tultua totisemmiksi yritin vielä miettiä objektiivisesti muitakin rotuja, mutta beussi vei jälleen voiton.

Monen vuoden taustatyön, Koiranetin stalkkaamisen, soluttautumisen, ihmisiin tutustumisen, koirien seurailun ja pallottelun jälkeen piti ryhtyä sanoista tekoihin. Eräs kasvattaja oli ollut mielessäni pidemmän aikaa. Hänen koiransa olivat miellyttäneet itseäni alusta saakka ja kasvattaja oli lämpimästi toivottanut minut tutustumaan koiriinsa jo pari vuotta sitten. Kasvattajan ensimmäisen pentueen kasvua tuli seurattua vimmaisessa pentukuumeessa Englannista käsin tiiviisti. Kasvattajan toinen pentue syntyy tänä syksynä. Narttua ja urosta olen nähnyt muutamaan otteeseen erilaisissa tapahtumissa. Molemmat ovat myös kattavasti terveystutkittuja ja molempien kanssa harrastetaan lajeja, joita itsekin haluaisin pennun kanssa harrastaa.

Pakkasin siis itseni autoon ja huristin moikkaamaan emää ja urosta vielä kerran kasvattajan luo. Auton oven avatessani syliini ryntäsi semmottet 80kg iloista beauceronia. Niiiin hiljaisia! Villakoirien iloiseen "jutteluun" ja älämölöön tottuneena tämä paimenkoirien hiljaisuus kyllä hivelee korvia. Pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä istumaan ja juttelemaan, mutta kimppatreenit kutsui illalla. Emä vaikuttaa aikalailla omalta ihanne-beussiltani: vilkkaammasta ja avoimemmasta päästä oleva sporttimallin narttu. Uros oli mukavan varma ja rento habitukseltaan ja köllöttelikin vieressämme suurimman osan vierailusta. Tästä pentueesta Espoon suuntaan tassuttelisi pieni beussityttö, jos semmoisia pentueeseen syntyy. Ehkä nyt?

Tulevan pentueen emä maistelemassa viininmarjoja kanssamme.