Jännitys tiivistyy.

Pennuista ei ole vielä tietoa, mutta narttu ultrataan kuukauden sisällä. Pentufiilistelyä voi kuitenkin jatkaa ja ajaa kaikki lähipiiriin kuuluvat hulluuden partaalle. Vuodatan siis tänne ja säästän lähimmäisiäni edes hieman. Rillan jäljiltä on ehkä hieman harmillisen paljon tavaraa, mitä voi hyödyntää ainakin aluksi pennun kanssa. Ei siis tekosyitä shoppailla. Tosin muutaman asian jouduin jo ostamaan: furminatorin, ison kongin ja kakkapusseja. Pentu- ja junioriajalle löytyy pantaa ja valjasta monessa eri koossa villurien jäljeltä ja kaikkea muuta tullut ostettua monen vuoden aikana odottamaan sitä punamustaa pikkupaimenta.

Grippiliina, nahkainen hihna, pentuvihko, leluja, kuppeja, jälkikamat...

 Olen jo innoissani mittaillut asunnon pentuproofaukseen tarvittavia välineitä mm. poikaystävän kitaroiden suojaksi tulevaa aitaa. Koiranpetikin on nurkassa hieman säälittävästi tyhjänä nököttänyt jo useamman kuukauden. Peti on iso valkoinen n. 120cm x 90cm patja IKEAsta. Hankin sen jo muutama vuosi sitten kirpputorilta eurolla tulevaa beussia silmällä pitäen. Rilla nukkui siinä oman aikansa ja tykkäsi kovasti. Älä tule paha kakku, tule iso pentue!

Rillan entinen prinsessapeti.

Joko nyt?

Pidemmittä puheitta, jospa starttaisin tämän blogin. Aiempi treeniblogi on yhteinen äitini kanssa ja myös äitini kasvattien yhteydenpitokanava, joten soveliasta ehkä pitää nämä eri rodun edustajan jutut omassa paikassaan. Oma tuttu narttulinja on minulle rakas, mutta monta vuotta mielessäni on ollut haave koirasta, jonka kanssa voisin kilpailla palveluskoiralajeissa ja paimentaa muiden tutumpien lajien lisäksi. Jo teininä ihastuin beauceroneihin kun näin niitä agilityseurani kouluttajalla. Suunnitelmien tultua totisemmiksi yritin vielä miettiä objektiivisesti muitakin rotuja, mutta beussi vei jälleen voiton.

Monen vuoden taustatyön, Koiranetin stalkkaamisen, soluttautumisen, ihmisiin tutustumisen, koirien seurailun ja pallottelun jälkeen piti ryhtyä sanoista tekoihin. Eräs kasvattaja oli ollut mielessäni pidemmän aikaa. Hänen koiransa olivat miellyttäneet itseäni alusta saakka ja kasvattaja oli lämpimästi toivottanut minut tutustumaan koiriinsa jo pari vuotta sitten. Kasvattajan ensimmäisen pentueen kasvua tuli seurattua vimmaisessa pentukuumeessa Englannista käsin tiiviisti. Kasvattajan toinen pentue syntyy tänä syksynä. Narttua ja urosta olen nähnyt muutamaan otteeseen erilaisissa tapahtumissa. Molemmat ovat myös kattavasti terveystutkittuja ja molempien kanssa harrastetaan lajeja, joita itsekin haluaisin pennun kanssa harrastaa.

Pakkasin siis itseni autoon ja huristin moikkaamaan emää ja urosta vielä kerran kasvattajan luo. Auton oven avatessani syliini ryntäsi semmottet 80kg iloista beauceronia. Niiiin hiljaisia! Villakoirien iloiseen "jutteluun" ja älämölöön tottuneena tämä paimenkoirien hiljaisuus kyllä hivelee korvia. Pidemmäksikin aikaa olisi voinut jäädä istumaan ja juttelemaan, mutta kimppatreenit kutsui illalla. Emä vaikuttaa aikalailla omalta ihanne-beussiltani: vilkkaammasta ja avoimemmasta päästä oleva sporttimallin narttu. Uros oli mukavan varma ja rento habitukseltaan ja köllöttelikin vieressämme suurimman osan vierailusta. Tästä pentueesta Espoon suuntaan tassuttelisi pieni beussityttö, jos semmoisia pentueeseen syntyy. Ehkä nyt?

Tulevan pentueen emä maistelemassa viininmarjoja kanssamme.