tiistai 18. joulukuuta 2018

Nose workin 1-luokan hajutesti

Eli Ikran ensimmäinen virallinen koe! Jännitys alkoi aamulla vähän humahdella vatsanpohjassa, mutta aika hyvät kisahermot itselläni onneksi on. Kun kisakaverimme, kleinspitz Norbert, haettiin mukaan alkoi hyvä matkafiilis vallata mielen ja viedä tilaa jännitykseltä.

Ikki+Noopi ja pakollinen koe-pose.

Forssassa päästyämme kisapaikalle kävimme lämmittelylenkillä ja siitä suoraan ilmoittautumaan. Heti saimme mukavan maistiaisen hilpeästä kanssakisaajasta. Hän oli erittäin kiukkuisena ovenpielessä "erityiskoiransa" kanssa, huomauttaen meille kovaan ääneen, että tässä on kyllä jono.

No, ilmottautumisen auetessa pieneen halliin olisi pitänyt mennä samaan aikaan useamman koirakon. Erityiskoira ei voi olla samassa tilassa muiden koirien kanssa. Erityiskoiran ohjaaja ei ollut iloinen kun halliin meni muita ohjaajia koirineen. Vielä vähemmän iloinen hän oli kun ilmoitin hänelle, että me taidetaan sitten mennä heitä ennen ilmottautumaan, jos he eivät sinne voi mennä. 

Siis whaaaat, hieman kisamieltä kanssakisaajille! Kisaamisen pitäis kuitenkin olla:


a) hauskaa hommaa 


b) jos oma koira on reaktiivinen niin sitten mennään sen ehdoilla eikä kiukutella muille siitä, ettei heidän koirat ole reaktiivisia 


c) eikä ainakaan käyttäydytä toisia kisaajia kohtaan epäkohteliaasti.


Eka hajutesti valitettavasti vahvisti mielikuvaa siitä, ettei kisaaminen kuulu kaikille ja osalla ohjaajista ei ole kykyä arvioida koiransa henkistä kanttia. Varsinkaan lajissa, jossa iso osa harrastajien koirista saattaa olla epävarmoja tai reaktiivisia niin onko se reilua koiralle pistää se koetilanteeseen, vaikka lajia kuinka mainostettaisi kaikille sopivaksi. Ei se koira niitä kokeita kaipaa.

Koetilanne on aina kuitenkin koetilanne eikä siellä olla yksin. On toimihenkilöt, kanssakisaajat ja muut koirat, vaikka kuinka ois keltaista nauhaa. Oli koiria, jotka minua jopa vähän pelottivat. Tai oikeastaan omistajien kyky saada ne pidettyä hanskassa ja Ikran turvallisuus.



Nose workin koekirja.
Ikra oli kisapaikalla onneksi maailman ihanin. Innoissaan tietty, mutta aina yhtä iloisena ja avoimena. Siruluku, koekirjan täyttö ja oman vuoron odottelu menivät lungisti. Onni on hyväluonteinen koira. Mutta sitten oli oman vuoron paikka.

Ja siinä tulikin meidän akilleen kantapää eli vireenhallinta. Hupsistakeikkaa. Koepaikka oli ahdas ja lämmittelyhajulle olis pitänyt mennä vasta halliin sisään mentäessä (jolloin myös oma vuoro alkoi). Päätin skipata lämpän ja mennä suoraan radalle. Ikra oli aivan liian intona, lähti radalle kuin tykinsuusta ja ilmaisi innoissaan väärän laatikon. Video kertokoot puolestaan...

Klikkaa tästä niin näet videon.


Eli meille lisää kisanomaista treeniä, vireenhallintaa ja uusi yritys keväämmällä samalla porukalla, koska Ikki ja Noopi molemmat hyllyttivät :D 

<3
 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kuulumisten päivitys.

Blogihiljaisuus katkeaa, ainakin hetkeksi! Ei oo napannut oikein kirjotella. Koko viime syksy meni pelätessä, että Ikra joutuu pahimmassa tapauksessa kuoppaan ja kun pahimmasta pääsi yli niin keväällä oli vuoristorataa lääkityksen kanssa. Just kun ajatteli, että ollaan saatu niveltulehdus rauhoittumaan ja lääkitystä voi laskea niin eiköhän oireita alkanut tulla.

Loppukeväästä alkusyksyyn oli pitkä oireeton kausi ja lääkitys saatiin melkein kokonaan laskettua pois. Sitä melkein unohti omistavansa autoimmuunisairaan koiran (paitsi kun antoi aamu- ja iltalääkkeen), kunnes tuli syksyllä paha ripuli (=lääkkeet ei imeytyneet), juoksuhormonit ja nyt ollaan jouduttu jatkuvasti nostamaan lääkitystä hormonimyrskyn takia. Ainoa hyvä asia on, että Ikran korviin tulee vaskuliittia (=verisuonten tulehdusta), pientä turvotusta, ennen kuin mitään muita oireita tulee. Eli tiedän aina siitä pitääkö lääkitystä nostaa. Ja Ikra vastaa aina saman tien lääkityksen nostoon hyvin. Onneksi.

Rakas Kuutti <3

Katkeruus ja suru Ikrasta alkaa helpottaa. Oma pieni innokas riemu-Kuutti, joka nautti niin hirveästi kaikista fyysisistä mittelöistä. Vieläkin kyllä kirpaisee katsella muiden treeni- ja kisapäivityksiä, mutta päällimmäisenä on helpotus ja ilo omasta koirasta. Niin lähellä kuitenkin, ettei Ikraa enää olisi.

Välillä sitä miettii, että onko se kuitenkaan helpompaa näin päin. Sairaus aina mielenperukoilla mörkönä ja koiraa tuijottaa vainoharhaisena silloinkin kun se on oireeton. Meidän kohtalotovereista kaksi koiraa ei selvinnyt tän sairauden kanssa. Ajatukset on olleet heidän omistajien luona. Pitää olla kiitollinen, että Ikra vastaa lääkitykseen ja veriarvot on pysyneet normaaleina. Toivottavasti tila saadaan stabiiliksi kun sterkkaan Ikran ennen seuraavia juoksuja, jos kaikki menee hyvin.

MUTTA. Iloisempiin uutisiin. Paimennukseen <3 Ja nose workiin. On sekin ihan kivaa. Ollaan muuten menossa ekaan viralliseen nose work kokeeseen ens lauantaina. Jännää. Mutta paimennus ja lampaat..! En ikinä ois uskonu, että joku laji vois vetää vertoja agilitylle, mutta kyllä vaan. Niin erilaiset, mutta ihanat. Mikään muu harrastuslaji ei ole agilityn lisäks vetänyt puoleensa sillä tavalla, että siihen tulee hulluus. Semmonen flow-tila itselle (vaikkei edes hyvin menisi) ja innostus itse lajiin, joka vetää puoleensa vastustamattomasti. 

Kakka, kura ja kylmyys ei meidän intoa hidasta, vaan on osa lajin viehätystä. Ikralle täydellinen laji, koska hommia tehdään rauhallisesti, mutta koira joutuu funtsimaan. Ikra onkin aina hyvin tyytyväisen väsynyt ja rento treenien jälkeen.


Paimen sai kurakuorrutuksen.

Oman osansa sai omistajakin.

Aloitettiin paimennustunneilla käyminen kesäkuussa ja Seutulassa ollaan vietetty siitä lähtien joka viikko aikaa lukuunottamatta kesälomaa. Löydettiin aivan huippukoutsi, joka osaa oikeasti auttaa meitä eteenpäin. Ikra oli syttynyt lampaille jo ekoilla kerroilla Woollandiassa, mutta iso niksahdus eteenpäin tuli kun oltiin käyty Seutulassa ehkä 3-4 kertaa lampailla. Ikra alkoi suhtautua lampaille menoon yhtä innolla kuin aikoinaan agilitykentällä oloon ja sen huomasi taukokäytöksessä. Hirveä kurlaus ja vinkuminen alkoi jo treenipaikalle vievällä tiellä ja omaa vuoroa odotellessa autosta kuului vieno vikinä.


Harrastuskaverit.

Treenipaikalle vievä tie. Komeaa syyssäätä!
Paimennus on siitä jännä laji, että koira tietää MITÄ sen pitäisi tehdä. Ohjaaja on se, jonka pitäisi osata kertoa koiralle MITEN sen tulisi hommat tehdä. Tässä vaiheessa meidän paimennusuraa minä olen ollut se koiran oppimista hidastava tekijä. Kuinka haastavaa voikaan olla ohjata koiraa! Helppo kentän laidalta on katsoa ja tunnistaa heti kuinka ohjaajan tulisi tehdä, mutta heti kun ite on lauman kanssa...tuntee itsensä välillä hyvin tyhmäksi! Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei kuitenkaan saa tehtyä niin. Ei voi kuin nöyrtyä ja harjoitella omaa toimintaa.

Ikran kanssa tämän hetken harjoiteltava asia olisi saada peruskuljetus kuntoon. Ikra on kiltti ja kuuliainen lampaiden kanssa ja tekee tehtäviä mukavasti. Ollaan esimerkiksi tehty häkitystä, häkistä poisottoa, kujaa, lauman irrottamista aidasta ja stoppeja aitaa vasten. Mutta peruskuljetuksen kanssa on ollut ongelma. Minä oon se ongelma :D Ja kun minä törppöilen niin samassa suhteessa Ikran kakan- ja ruohonsyönti lisääntyy. Kun minä teen oman tonttini ei Ikrakaan popsi maasta välipaloja.

 

Toinen kortti on jo hyvää vauhtia täyttymässä <3
Ikra tarjoaa välillä muutamien metrien ajan nättiä peruskuljetusta, mutta pyrkii sitten pysäyttämään lauman ja kiertämään eteen. Tässä kohtaa en ole osannut ohjata Ikraa tarpeeksi selkeästi pysymään lauman takana. Saatiin läksyksi harjoitella tätä ihan vaan juoksuttamalla Ikraa kuten hevosta ympyrällä, jotta oma käsitys ohjaamisesta paranee ja Ikra alkaa myös lukea sitä. Jos on koko kesän päästänyt koiran ohjauksista läpi nii ei se ihme ole, ettei pysy lauman takana. 

Mutta me treenataan! Ja nautitaan tästä ihanasta matkasta rakkaan koiran kanssa. Marraskuu käydään vielä treeneissä, mutta jäädään sitten miettimistauolle. Joulutauko on hyvä aika harjoitella juoksutuksen lisäksi ilman lampaita stoppeja, hidastus- ja nopeutuskäskyä ja ravi/käyntierottelua. Ei malta odottaa uutta vuotta ja treenien jatkumista!

torstai 17. toukokuuta 2018

Blogi jäähtyy.

Heippa te kaikki, jotka vielä uskollisesti jaksatte tulla kurkkimaan kuulumisia tänne. Aika on rajallinen ja näköjään tällä hetkellä blogi jää muiden asioiden jalkoihin. Blogi jää nyt tauolle ajaksi X, mutta meidän kuulumisia voi seurata Instagramissa, jonne päivittyy samoja juttuja kuin tännekin, mutta vähemmillä löpinöillä. Tulkaa messiin, jos ette jo ole :)

Meidän Instagram-tiliin pääset tästä!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tottista ja tokoa.

Huppistakeikkaa. Blogia on taas laiminlyöty. Paljon kaikenlaista meneillään. Ikin lääkitystä rukkailtu (Ikki voi hyvin), asuntoa etsitty, asunto löydetty, remppa tulossa, dobokoulutusohjaaja-kurssin tehtäviä rustailtu ja niin sitä vaan on huhtikuu yhtäkkiä.

Kyllä tänne elämää yritetään saada taas kun ulkokausi käynnistyy! Jäljestyskautta innolla jo odotetaan. Maan kuivuminen ja auringon paljastamat nurmiläikät lupaavat jo hyvää.

Ojanko on kyllä koiraurheilijan paratiisi. Well spent 200e, voisin sanoa. Päässyt treenaamaan tottista/tokoa Ikran ja agia villakoirien kanssa niin paljon kuin huvittaa. Ikran veljen omistajan postaaman kokeenomaisen BH-videon innoittamana kokeiltiin meki kylmiltään vetäistä BH-kaavio 2kk tottistauon jälkeen parkkihallissa (nose vaan kiinnostanut tammi-helmikuussa).

Nauratti, koska videolla nähtynä kaikki näytti ehkä puolet kamalammalta miltä oli tuntunut. Ikra oli aivan ihmeissään a) parkkihallista b) ai me ei etitäkkää nyt hajuja..? c) lattialla olleista ketjuista ja löntysti menemään välillä edistäen, suurimmaksi osaksi oikealla paikalla, mutta mieli niin poissa kuin olla ja voi. Ite käskytin kaikki käännökset (öö miksi?) ja temponmuutokset (tämä ok) ja kiemurtelin menemään ihmeellisesti koko seuruukaavion.

Tästä suunta on vaan ylös! Kiva ollut taas huomata miten parilla treenillä viikossa on kuukaudessa tullut paljon edistystä. Tässä vähän koosteena meidän toko/tottistreeneistä Ojangossa. Ja olihan se pakko kokeilla sitä BH-kaaviota kuukauden treenaamisen jälkeen. Pikkasen kerrallaan, nousujohteisesti!

Mini-BH-kaavio

Kaavion loppupuolen täyskäännös

Sivuaskelia seuruussa, bounceron ja ohjaaja hukassa, mutta molemmilla hauskaa!

Perusasentoa vauhdilla, vois auttaa pomppimiseen, jos ei olis namikättä mitä tavoitella...

Ihana Ikki <3

torstai 18. tammikuuta 2018

Lisää lunta!

Kyllä meitä etelässäkin nyt hemmotellaan! Lunta toista kertaa varmaan jo tänä talvena. Innokkaana lähdettiin lenkille ja tohinalla napsin kuvia huomatakseni kotona, että keskellä linssiä on jättimäinen tahra. Kuvitellaan, että se on blurrautunut iso lumihiutale.

Tässä söpö Kuutti nauttimassa lumesta. Ensin oli ihanaa, sitten aivot jäätyi ja koko koira, koska piti syödä lunta non-stop. Koko pikku-beussi tärräsi maha täynnä kylmää lunta, joten suunnattiin kotiin lämpimään. Kaakaomuki kädessä ja Kuutilla BOT-loimi niskassa. Nyt on mukavaa.







sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tammikuun aurinkoa.

Käytiin hakemassa Ojankoon avain vapaavuoroilua varten, leikittämässä äidin "pentua" Myytä 3-luokan kisoissa ja napsimassa kuvia huurteisilla pelloilla. Ikra nautti pellolla juoksentelusta, ihanista hepankakkaroista ja lelun heittelystä.

Tässä tunnelmia auringosta: