sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lammastelua.

Ikran kasvattaja oli järkännyt meille paimennuspäivän, joten Ikra, Riki, Hugo, Iita-mamma ja Wanda-puolisisko pääsivät haistamaan oikeita hommia. Voi mitä ihania onnistumisen ja ilon tunteita saikaan kokea päivän mittaan!


Kouluttajana meillä oli Pete, joka korosti erityisesti sitä, että aluksi koiran hyviä aikeita vain kehutaan ja rauhallisesti ohjataan oikeaan suuntaan. Käskyjä ja tekniikkaa mietitään vasta paljon pidemmällä. Alussa tärkeintä on saada koiralle oikea, rauhallinen mielentila ja saada koira syttymään lampaista. Lampaita tulee kohdella silkkihansikkain, ystävällisesti ja vailla kiirettä. Alkuopetus tapahtuu aina liinassa. Liinaopetus sopii omaan ajattelumaailmaani, koska mielentila, se tunneoppiminen näissä hommissa on tärkeää. "Oikeissa töissä" hosumalla menee vain pidempään, tulee turhia vaaratilanteita ja hiusten repimisiä päästä. Liinassa voidaan helposti ohjata ja hallita koiraa lampaiden turvallisuudesta tinkimättä. 

Ikran ilme oli riemastunut kun saavuimme laitumelle, jossa lampaanläjiä oli keko toisensa perään. Kakansyönti onneksi jäi kun pääsimme aitaukseen lampaiden kanssa. Ikra oli yllättävän rauhallinen ja kiinnostunut lampaista, kun lähdimme tarpomaan lampaiden perässä liinassa. Ikra hieman yritti kiskoa aluksi, mutta rauhoittui parin minuutin jälkeen. Lampaat päästivät meidät koko ajan lähemmäksi ja Ikra oli koko ajan kohteliaan kiinnostunut tai nuuhki maata. Vähän myös ihmiset kiinnostivat ja niille piti heiluttaa häntää. 

Toisella ja kolmannella kierroksella Ikra pääsi irti liinasta melkein heti. Voi sitä näkyä kun oma koira tietää luonnostaan mitä tulee tehdä ja lähtee kiertämään laumaa! Pari kertaa Ikra yritti nuuhkia lammasrouvien villavia peppuja, mutta lopetti heti huomauttaessa äänellä. Ikran herkkyys yllätti minut positiivisesti! Pienistä avuista Ikra osasi hidastaa tai vaihtaa suuntaa. Minä sen sijaan olin välillä hukassa kun liukkaalla mutaisella laitumella sadeasun, takin ja toppatakin alla yritin nähdä mitä Ikra tekee ja kävellä suunnitellusti lampaiden kanssa.









Viimeisen kierroksen päätteeksi oli niin iloinen ja onnistunut fiilis. Ehkä päivän parasta antia (oman koiran ilon lisäksi) oli se yleistiedon määrä mitä kaiken juttelun lomassa kuuli ja oppi lisää lampaista, paimentamisesta ja paimenkoirista. Muiden koirien ja ohjaajien katselu oli oikein opettavaista. Ihana päivä hyvässä seurassa, ihanien ja kauniiden lampaiden (ja koirien) kanssa. Lisää jäin kaipaamaan, mutta talvi keskitytään muihin lajeihin. Keväällä ulkokauden alkaessa haluan lähteä tosissani opettelemaan lammashommia Ikran kanssa. Tämä oli meidän juttu!