Sadepäivän ilo.

Agilityssä ollaan tehty parina viimeisimpänä treenikertana hyppytekniikassa käännöksiä, kokoamista ja käännöksiin valmistautumista suoralta. Ajattelin, että hyvä jatkumo olisi kokeilla vähän edestä- ja takaaleikkauksia. Deletoin tietty kaikki rumat kohdat (eli yhden lelulle varastamisen, pari "voiiiijjjprrrrrkl":ttä, muutaman istu-käskyn jankkaamisen ja lelun hautomisen). Näyttää oikein kivalta näin. 

Ikran kanssa ehkä haasteellisinta tällä hetkellä on siirtymät ja tauot. Pitää ajatuksella suunnitella treenit aukottomiksi ketjuiksi. Ikrasta on tullut todella itsenäinen ja tarjoava pieni paimen, mutta tämä ei ole aina hyvä. Ilman käskyn alla olemista Ikra juoksee ympäri hallia kaahottaen esteeltä toiselle kuin päätön kana. "Siistii! Juoksen putken!! Nyt se ohjaaja astui tonne! Juoksen ton hypyn siitä vierestä! Kaadan siivekkeen! Sotkeudun rimaan! Minne nyt? Ai lähelle?? Käy maahan? Ei kun nyt juoksen tonne putkeen takas kun sä pikkasen nojauduit sinne päin!" 

Kaikkensa antanut agilitysankari.

Keräilen tähän muutamia ideoita kuinka voisin muokata nykyisiä treenirutiineja.

1) Matolla/häkissä odotus, namien etsintä
-nyt: häkkiin-käskyllä häkkiin makaamaan, rauhallinen puuhastelu luun/herkkujen kanssa häkkialueella, jos hallilla ei ole äänekkäitä koiria
-ongelma: radan vieressä kuumuu ja alkaa vikistä
-väliaikainen ratkaisu: häkkialueella odotus
-pysyvä ratkaisu: pitäisi jaksaa raahautua hallille muinakin iltoina kuin omina treenipäivinä, jotta voi hengata lähempänä ja lähempänä rata-aluetta

2) Siirtymä harjoitusalueelle
-nyt: lähellä-käskyllä Ikra imuttaa kiinni namissa harjoituspaikalle
-ongelma: saattaa lähteä silti karkuun kaahottamaan, jos lähellä on liian kiva este/herkut lopussa
-väliaikainen ratkaisu: joku kevyt panta jonka saa helposti taskuun, jolla voisin varmistaa, että Ikra ei lähde itsekseen esteille nyt kun hallinta ei toistaiseksi pelitä
-pysyvä ratkaisu: lähellä-käskyn arvon kasvattaminen ja idea kristallinkirkkaaksi eli reeniä ja palkkaa!

3) Lelulla palkkaus
-nyt: kaikki palkkaustavat toimii, mutta...
-ongelma: lelun haudonta, ei tuo aina luokse tai tuo viiveellä, useimmiten ei tuo ollenkaan
-väliaikainen ratkaisu: viehelelu tai namipalkka
-pysyvä ratkaisu: hae-käskyn rehellinen osaaminen, johon auttaisi ketjutus, kahden lelun leikki ja liinassa harjoittelu. Tokossa tuo lelun aina luokse nykyisin! Mikä siis mättää? Pitäiskö hallillakin treenata jonkin aikaa vain leikkimistä liinassa, koska niin Ikra tokossa oppi tuomaan luokse...

Katsotaan mitä tästä tulee!

Terveydeksi!

...eli Ikran ekat terveystarkastukset! Varasin heti synttärihumun laskeuduttua Ikralle ajan Evidensia Malmilta Jalomäelle, jotta saadaan neiti kopeloitua ja silmät katseltua ekspertin toimesta. Silmät, polvet ja sydän tarkistettiin. Pumppu toimii, silmät puhtaat eikä mitään ylimääräistä tai puuttuvaa ja polvet pysyi paikoillaan vääntelystä huolimatta.

Silmä- ja sydänlausunto.

Pupillit lautasina vuoroa odottelemassa.

Nyt ois virallista!

Ikra toimi taas varsinaisena hyvän tahdon beauceron-lähettiläänä ja ennakkoluulojen murtajana. Kaikki pussattiin villisti häntä heiluen. Ainoastaan rokotukset olisi voinut jättää antamatta, ainakin siihen malliin neiti värisytteli ihoaan rokotteita pistäessä. Osaa kyllä arvostaa koiraa, johon voi luottaa täysin kaikissa tilanteissa. Ihana Ikkis. <3

Syysterkkuja.

Kävimme Malminkartanon jätemäellä veljeni kanssa ottamassa kuvia vuotiaasta Kuutista. Joku muukin oli ajatellut, että aurinkoinen sunnuntai on kiva viettää siellä, joten parhaat paikat olivat erittäin ruuhkautuneet. No, saatiin me jotain räpsittyä eikä tarvinut kyynärpäitä käyttää. Ja nähtiin riippuliitäjän lähtö mäeltä!

Ikrasta syksy on aika kiva vuodenaika. Lehtiä mitä jahdata ja heitellä eikä ole liian kuuma. Ulkoilusäät ovat suosineet, mutta Ikran ensimmäinen juoksu alkoi ja hieman rajoittaa ulkoiluaktiviteetteja. Eli koirapuistoilu on pannassa seuraavan kuukauden. Ollaankin keskitytty nyt tokoiluun ja metsässä rymyämiseen. Ehkäpä saisin kameran mukaan joku kerta treenikentälle valoisan aikaan. Toivotaan, että ihanat ulkoilusäät jatkuisi vielä pitkään!

1-vuotias.

Maailman rakkain Ikra on tänään vuotias. Mihin tää vuosi on mennyt? Viime vuonna 30.9. istuin graduluokassa tietokoneella, FB tietysti yhdellä välilehdellä auki. Kasvattaja oli ollut hiljaa pari päivää, tarkottaisiko se jotain..? Kytiksellä piti olla, varmuuden vuoksi. Ja pling, tuli viesti inboksiin, että nyt ne ois täällä: neljä tyttöä eli on mistä valita!

Miten se valinta osuikaan niin oikeaan? Ikra on juuri niillä kaikista kliseisimmillä lauseilla kuvailtavaa omaan hanskaan sopivaa koiraa, että välillä ihmettelen kuinka kävikin näin tuuri. Neiti Keltainen, joka häntä tötteröllä meni jo kuusiviikkoisena omilla teillään tutkimassa pitkin kasvattajan olohuonetta. Maailman aurinkoisin, kaunein, hölmöin ja viisain vekkulipentu.

Synttärionnet sisaruksille ja kiitos kasvattajalle ihanasta koirasta!

<3