Pakkasaamun touhuja.

Vihdoinkin kunnon talvisää! Pakkasta oli hieman liikaa yhtäjaksoiseen ulkoiluun, joten suuntasimme toista kertaa seuramme hallille ja teimme leikkimis-rauhoittumis-treeniä hiljaisessa hallissa. Hallissa pystyimme vuorottelemaan reippaiden leikkijaksojen ja lämpimässä oleilun välillä sopivasti ilman pelkoa varpaiden ja korvien jäätymisestä. Ikra alkaa oikein pätevästi osata peitolleen rauhoittumisen, mutta tänään meni kauemmin (lue=yli minuutti) aikaa rauhoittua leikin jälkeen. Ehkä koska oltiin HALLILLA! Ja sai kruisailla ja hepuloida ja leikkiä ja kehuja! Tärkeintä olisi rakentaa Ikralle treeniympäristöistä rentoja ja mukavia paikkoja, missä pääsee pitämään kivaa omistajan kanssa. Ja nukkumaan. Yllättävän paljon odottelua liittyy aina treenaamiseen ja kilpailuihin. Mikä sen mukavampaa kuin koira, joka osaa rauhoittua tarvittaessa ja pistää kaikkensa peliin vasta kentällä eikä tuhlaa energiaa muiden koirien/äänien/asioiden kyttäämiseen.

"Käyppä siihe."

"Oki."

Lopuksi vielä Iikkis edestä, Iikkis takaa, Iikkis seisoo, Iikkis makaa. Valo oli niin upea hallin läheisellä pellolla. Oma pentu on tietty paras, mutta kyllä se on niiiin kaunis pieni beussinalku. 

Pomppa-mannekiini.

Koipeliinit ravia!

Wiiii!

Viikon 12 korvakuva.

<3

Korvatilanne.

Ikran höröttimet ottivat tuulta alleen tapaninpäivän lenkillä. Tuuletus ennen kaikkea, sanoo Iikkis! Viime viikolla oikea korva ilmeisesti vain lepäsi, nyt törötetään entistä korkeammalla ja vasenkin liittyy joukkoon, jos näkyy jotain oikein kiinnostavaa. Hillittömän näköistä, mutta onneksi vaikuttaa vain tilapäiseltä kasvuvaiheelta. Rauhallisessa mielentilassa anturit laskeutuvat nätisti littaan pitkin päätä, kunnes taas nousevat tarkkailutilaan innostuessa. Kivasti neiti alkanut jäntevyyttä ja kroppaa myös saada! Villat tuntuvat aivan kevyiltä tipuilta Ikraan verrattuna, vaikka kokoeroa senteissä ei ole paljoa Ikran eduksi.

Joulutohinaa.

Joulun alla Ikran sosiaalistaminen on hoitunut lahjoja ostaessa. Jouluna Ikra pääsi perinteiselle retkelle haudoille, jossa törmäsimme Safin omistajaan! Ihana sattuma. Joulukuvia on otettu vain vähän ja keskitytty tärkeimpään eli syömiseen. Kamerakin jäi kotiin lataamista odottamaan, mutta ehkäpä viikonloppuna saisi kännylaatua parempia otoksia. Ikralle uusia juttuja tällä viikolla ovat olleet ensimmäiset rokotukset ja hepat.

Löydettiin jogurttipurkki matkalla Selloon...

Iikkis istahti oikean hyllyn eteen.

Kuinka saada huomiota kauppakeskuksessa-asento

 Rokotuksissa kävimme "rokotus-drive-innissä" Remediumissa. Helppoa ja nopeaa. Treffasimme samalla Hugo-veljen porukoineen ja siitähän Ikra riemastui! Tai no, kaikkihan on ihanaa Ikrasta. Kaikki odotushuoneen liukkaasta lattiasta Hugoon, hoitohenkilökuntaan ja vieraisiin koiriin. Eläinlääkärin ensimmäinen huvittunut kommentti Ikrasta oli, että täältähän tulee toinen tämmöinen varautunut beauceron, kun Ikra ilmeisesti yhtä riemukkaasti tervehti kaikkia huoneessa olleita kuin veljensäkin. Piikkiä ei huomattu, kun oli niin kiire ahmia ihania lohinameja. Ja sitten taas mentiin leikkimään veljen kanssa!

Heppoja käytiin katsomassa keskiviikkona Ruskeasuolla. Hyvin mielenkiintoisia ja ihmeellisiä otuksia Ikran mielestä. Kakka on myös hyvää. Mutta onko ne isoja koiria vai jotain muita? Tyydyimme tällä kertaa ihailemaan tarhoista vähän matkan päästä, mutta viikonloppuna mennään lähempää tuttavuutta tekemään ja katsomaan tunteja. PS. Ikra on jo melkein 12kg! Ja isompi kuin villat! Sylikoira-rajat alkaa paukkua kohta rikki...ja hauis kasvaa.

Shettikset.

"Mitää kaveriiiit älkää menkö pois!"

Aamuhämärä.

Päivän paras hetki: aamulenkki Ikran kanssa, kahvia termosmukista juoden, kulkien pieniä polkuja Espoon metsissä. Onneksi asunnoltamme on vain 200m "maaseudulle" eli Leppävaaran urheilupuiston maisemiin, jossa voi kuvitella olevansa landemmalla kuin onkaan. Peltoa, kanervametsää, hiekkakuoppaa, kallioita, nurmikenttää ja kaksi tallia. Ikran 11-viikkoa-potretit saatiin otettua samalla.

Riinan vanha takki on jo isoimmilla säädöillä!

<3

Kukkulan kuningatar.

Virallinen kuuppakuva.

Propellikorva.

Iikkis kotoutuu.

Kirjurin viikko on ollut hyvin kiireinen. Tentit. Joulustressi. Gradupaineet. Onneksi on ihana pikkuotus, jonka kanssa voi nollata päätä kaiken muun ajan. Ja ensilumikin satoi tänään, ihanaa! Siitä riemusta ei valitettavasti saatu kuvia, koska oli jo pimeää. Tässä meidän touhuja tältä viikolta, valitettavasti kuvien laadulla ei ole kehumista. Ikra on ollut kotona vasta kaksi viikkoa, mutta tuntuu olleen täällä jo pidempään. Ikra on mahtavan lungi ja rohkea: mitkään alustat tai kulkuneuvot ei säväytä ja pitkälleen laittaa heti, kun pysähtyy useammaksi minuutiksi. Ainoa jännittävä asia oli yllättävä kohtaaminen tänään aamulla ratsukon kanssa. Menemmekin heti kun mahdollista moikkaamaan vanhoja tuttuja Rusan mäelle. Hyvä tekosyy puolivuosittaiselle vierailulle. :)

Iltaohjelma: sadetta pakoon julkisiin!

Kampaajalla alkuviikosta, ei föönit eikä trimmikoneet saaneet neitiä tästä nousemaan.

Myynninedistäjä työpaikalla käymässä.

Bussia odottaessa voi ottaa nokoset kauppakeskuksessa.

Aamulenkillä.

Hiekkakasoilla 10-viikkoispotretti!

Ihanat maastot.

Ekan viikon temppuja.

Ikran temppuvarasto laajenee päivä päivältä. Suurimmalla osalla tempuista ei ole vielä käskyä, vaan puhtaasti tarjoamalla Ikra tekee niitä. Pennun kanssa tärkeintä ei ole mielestäni mitä yhdessä opettelee, kunhan opettelee. Turvallisesti ja pennun fysiikan ehdoilla. Oppiminen on pääasia. Mitä enemmän koiralle opettaa temppuja, hyödyllisiä ja näennäisesti hyödyttömiä, sitä nopeammin koira oppii "tosikuviot" eli esimerkiksi liikkeet tokoon/tottikseen tai agilityesteiden suorituksen. Ruuti on tästä hyvä esimerkki: nykyisin uusien asioiden oppimiseen menee ehkä yksi naksuttelukerta, kun pari vuotta sitten samaa asiaa sai vääntää viikkotolkulla.

Pennun kanssa tärkeintä on oppimisen ilo ja kehonhallinnan opettelu, varsinkin näin isoksi kasvavan rodun kanssa. Ikran olisi suotavaa tietää missä ne koipeliinit kulkee ja kuinka niitä hallitaan. Toko- ja tottisliikkeiden pohjia on hyvä rakentaa, kun Ikra oppii niin valtavaa vauhtia. Agilityn ohjauskuviot voi opettaa puiden tms avulla. Agilityesteet ja kaikki muut hyppyesteet saavat odottaa yli vuoden ikään. Agility aloitetaan sitten joskus hyppytekniikalla (bumpperit) Alatalon valvonnassa ja putkilla. Kepit ja kontaktit saavat odottaa ainakin puolentoista vuoden ikään tai jopa kahden. Agility pennulla ei tule kysymykseenkään. Voisin tästä vaahdota vaikka muutaman postauksen verran, mutta ehkä säästetään se tulevaisuuteen. Ikra ei tee mitään agilityesteitä ennen luustokuvia. Piste.

Ikran repertuaariin kuuluu tällä hetkellä: 
-istu (käskystä)
-vaihdot (takajalat paikallaan kriteerinä, houkuttelemalla istu-maahan-seiso)
-"elefantti" eli etujalat korokkeella (tästä sheipataan perusasento ja seuruu Trkmanin metodilla)
-tänne (käskystä)
-laatikon päälle kiipeäminen
-laatikon sisälle ahtautuminen
-yksittäisten jalkojen nosto kosketusvihjeestä (hyvin vaiheessa toistaiseksi)
-makuualustalle meno
-nenäkosketusalustaan koskeminen. 

Näin reippaasti tuli tehtyä osa tempuista. Huomatkaa hieno "elefanttialusta" eli meidän raakaruokapurkki...ainoa sopivan kokoinen laatikko huushollissa. Hätä keinot keksii!

9 viikkoa.

Ikralla on vauhti päällä. Kodissa on alettu rentoutua niin hyvässä kuin pahassa. Hampaat ovat ahkerassa käytössä, uutta opitaan vauhdilla ja rutiinit alkavat löytyä. Painoa on tullut viikossa kilo! Terkkuja pentuesisaruksille. Meillä ovat korvat alkaneet elää ihan omaa elämäänsä: oikea korva lähettelee viestejä ulkoavaruuteen ja molemmat korvat ovat alkaneet lennellä ympäri, kasaan ja pystyyn, vauhdista riippuen.

"Tööt tööt!" Etäyhteyttä sisaruksiin muodostamassa.

<3

"Lehtiä! Hepuli!"

Ikran arkea.

Hurjasti kaikkea uutta on tullut Ikran elämään. Nyt pitää tehdä niistä kaikista normaaleja asioita. Ollaan nähty ihmisiä, kilttejä koiria, autoja, erilaisia alustoja, metsää, matkustettu junalla ja bussilla, naksuteltu ja harjoiteltu yksinoloa. Kaupungilla päästiin liikkumaan ehkä metri kerrallaan, kun jostain kuului ihastunut "Oi! Mikä se on?/Kuinka vanha se on?". Yksi nainen jopa tunnisti rodunkin! Viikon aikana voisi yrittää ottaa videolle Ikran touhuja naksuttimen kanssa: nyt luonnistuu jo silmiin katsominen, kosketusalustaan nenällä kosketus ja paikallaolon alkeet. Hieno baby!

M&M Stockan arvovaltainen vieras.

Junassa pötköttelyä.

Rankkaa yksinolotreeniä.

Vähän on vielä kasvuvaraa heijastimessa.

Neulanen tarttunut mukaan.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa.

Ikra veteli sikeästi unia koko yön 23-07. Pari kertaa kävi pussaamassa naamaa, mutta painui heti takaisin unten maille kun laitoin takaisin pedille. Onneksi on koiralla hermot kohdillaan, sillä omistajalla on parantamisen varaa. Pyörin ja hyörin enkä nukkunut kuin muutaman tunnin yhteensä, kun ajatuksissa oli vain pentupentupentu.

Ikra toimitti hienosti ulos tarpeensa koko päivän ajan, lukuunottamatta kahta pientä pissaa. Olisi se pitänyt arvata. Ja kyllä sitä pissaa riittääkin noin pienessä otuksessa. Ekan päivän ohjelmassa oli jatkaa edellisiltana opeteltua eli naksuttimeen ehdollistamista. Ikra oppi vikkelään molempien "klikkerieni" eli muoviklikkerin ja suullani tekemän merkkiäänen, jota on kätevä käyttää kun se klikkeri on taas jossain hukassa. Ikra opiskeli myös silmiin tillittämistä, luoksetuloa ja nenäkosketusalustan alkeet. Vieraitakin meillä kävi, sillä opiskelut eivät odota, vaikka taloon pentu tulikin. Päivän sosiaalistaminen, check! Kiitokset siitä. Päivämme kuvina eli miljoona nukkuva koiranpentu-kuvaa:

Leikkitätimme Päve.

"Tee joku hassu ääni"

Ihanin.

Viisain.

Ja kaunein. Tietty.

Ikra tuli taloon.

Joulu tuli aikaisin Espooseen maailman parhaimman pehmeän paketin muodossa. Kädet innostuksesta täristen ja levottomien, jo monta yötä jatkuneiden pentu-unien jälkeen ajoimme kasvattajalle. Tämmöinen reipas pieni beussin-alku sieltä tarttui mukaan! Kiitos kasvattajalle luottamuksesta ja maailman ihanimmasta otuksesta. Tässä tulee Ikra eli neiti Keltainen!

Maailman ihanin (ja rumin) ufolelu.

Ikra <3

Heti Espooseen päästyämme kävelimme tutustumaan lähinurmikkoon ja suuntasimme pienen ihmettelyn jälkeen sisälle. Asunnon, vesikupin ja lelujen esittelyn jälkeen Ikra löysi peilin. Siellä olis ollut maailman kivoin leikkikaveri, jolle piti kovaäänisesti kiljahdella ja kutsua leikkiin. Päätin peittää peilin vielä toistaiseksi säästääkseni naapurien hermoja. Tämän jälkeen Ikra löysikin maailman rumimman lelun sieltä lelukopasta. Tietty se oli paras ja sitä tapettiin seuraava tunti. Iltaruoka meni alas naksuttimeen tutustuessa ja katsekontaktin opetuksessa. Viisas pikku-tirri tuijotteli heti silmiin vakavana! On se taitava. Kävimme myöhemmin pari kertaa ulkona miettimässä tarpeiden tekoa, mutta sadesää ei kauheasti innostanut. Tunnin riekkumisen jälkeen Ikra simahti. Nyt kaikille (ja toivottavasti myös meille) levollisia unia. Ihana Ikra.

Pennut 6 viikkoa.

Kamera jäi kaikessa innostuksessa kotiin latautumaan. Kännykkäkin unohtui autoon, kun pienet fransmannit olivat portailla odottamassa. Tällä kerralla pennut olivat jo koiria! Tutkimista, kontaktinottoa ja naskalihampaita. Kättä koristivat punaiset naarmut kotimatkalle päästessä. Painoa pennuilla on jo kuutisen kiloa. Suosikeiksi nousi tällä kertaa neidit Keltainen ja Roosa. 

Vierailun jälkeen mietin kovasti pentuja. Keltainen on osoittanut koko pentuajan tasaista rohkeutta ja uteliaisuutta, neiti Punainen jäi mieleeni ensimmäiseltä kerralta ja neiti Roosa toiselta. Kaksi päivää vierailuni jälkeen pennut pentutestattiin. Pentutestissä nartuista erottui (yllätys) neiti Keltainen. Testissä neiti Keltainen osoitti hyviä hermoja, laumaviettisyyttä ja rohkeutta. Taidatte arvata kuka meille tulee?

Ken on heistä espoolainen?

Vihdoinkin pääsimme näkemään ihanat pennelit! Maailman kauneimmat, rohkeimmat ja joku noista tulee meille! Innosta kihisten latasin kameran, otin tuliaisiksi muutaman viikkokerran Hesaria ja lähdin ajamaan kohti Nurmijärveä.

Pennut ovat nyt melkein neljä viikkoa vanhoja. Muitakin pennunottajia oli ihastelemassa vaavoja. Oli mukava tavata tulevia vertaisryhmäläisiä ja intoilla penneleistä. Kuka heistä on SE? Onko hän lila, punainen, keltainen vai vaaleanpunainen neiti? Parin viikon päästä tiedetään.

Krooh pyyh.

Tyttöjen luonteenpiirteet ovat alkaneet kasvattajan mukaan jo näkyä. Parin viikon päästä pennelit vielä pentutestataan. Tällä kerralla Neiti Keltainen käyttäytyi kuulemma kuten yleensäkin: meni häntä tötteröllä tutkimassa paikkoja eikä ääntä säästelty! Neiti Punainen oli myös yhtä reipas, mutta miellyttävän hiljainen. Molemmat hakivat kontaktia kivasti. Neiti Lila ja Roosa olivat hieman unisia tänään, mutta ehkä seuraavalla kerralla näiden neitien sielunelämään pääsisi tutustumaan tarkemmin. Neiti Lila tuli useamman kerran nukkumaan tarkoituksella viereeni. Pentuja katsoessa vääristyy usein mielikuvat, kun näkee ne vain pienen aikaikkunan verran. Tässä kasvattajan ammattiosaaminen on kullanarvoista. Tässä kuitenkin teille ihanat, kauniit ja reippaat pennelit!

Olisiko joku pojista?

Neiti Punainen mukavuusasennossa.

Neiti Punainen nauttii.

Neiti Lila.

Neiti Roosa.

Neiti Keltainen.

Neidit Lila ja Roosa.