Mutkia matkaan: alkumatkan uudelleenbuukkaus

Matka ei ollut vielä alkanutkaan, kun Maata pitkin matkustavien ryhmässä Facebookissa alkoi viestit viuhua: Hässleholmin asema Ruotsissa palaa. Hässleholmin kautta kulkevat junat etelään, mm. Malmöön, jonka kautta meidänkin junamme oli tarkoitus mennä.

Kiivasta paniikinomaista googlettelua, paljon kiroilua sisältäneitä WhatsApp-viestejä läheisten kanssa ja löytyi Plan B: lähdön aikaistaminen. Korvauksia haen myöhemmin niihin matkan osuuksiin, joita ei heti saanut korvattua.

Matkalle lähtö aikaistui keskiviikko-aamuun. Lähdemme kohti Turkua noin 5:30 Pasilasta, Turun satamasta nappaamme Amorellan Tukholmaan, yövymme keskusrautatieaseman lähellä hotellissa ja otamme torstaina aamu-kuudelta Göteborgin kautta kulkevan junan Kööpenhaminaan. Näin ehdimme Ikran ell-käynnille ja jatkoyhteyteen Hampuriin.

SJ on lupaillut yhteyksien palaamista normaaliksi keskiviikkona, mutta kuka siihen uskaltaa luottaa...korvaavia busseja on järjestetty, mutta niillä olisimme myöhästyneet jatkoyhteydestä Hampuriin.

SJ:n appin kautta lipun peruminen ja uuden osto sujui hienosti, VR:n ja Viking Linen sivut taas ovat perseestä sekä käytettävyyden että korvausten saamisen osalta. Heja Sverige!

Lähtö lähenee, seuraavaksi raporttia matkalta!

Koiran kanssa Englantiin osa 3: paluumatka

Matka Englantiin lähestyy! Koiran vientivaatimuksia on selattu urakalla maanisesti vähintään kerran viikossa ja tarkistettu sataan kertaan, että kaikki vaatimukset täyttyvät. 

Mieliala on muuttunut innostuksesta ahdistukseen ja takaisin odottavan riemukkaaksi, sillä enää 13 päivää lähtöön!

Ennen lähtöä pitää kuitenkin ajatella paluumatkaa, sillä liput ovat nyt halvimmillaan. Tällä kertaa olo tuntui huomattavasti varmemmalta mitä ostan ja mistäkin. Lippujen ostoon ja erinäisiin muihin varauksiin menikin aikaa vain 2,5h!

Pahoittelut pelkkää tekstiä sisältävästä postauksesta, kuvia tulee myöhempiin juttuihin. 

Jaan teille muutaman vinkin mitä menomatkan varaamisesta opin ja matkakustannukset paluumatkalle Lontoo-Helsinki:

PALUUMATKA LONTOO-HELSINKI

Varsinainen matkasuunnitelmamme on seuraavanlainen:

PÄIVÄ 1: Truro-Hoek van Holland (iltalaiva Stena Hollandica)

-aamulla juna Trurosta Lontooseen: Trainlinen appista n. 55e
-Stena Linen Rail&Sail-lippu ostettuna ison koiran kennelillä: noin 125e
-Rail&Sail-lippuun kuuluu matka Lontoosta Harwichiin ja Hoekista Amsterdamiin, joten niitä ei tarvitse ostaa erikseen (tätä vaihtoehtoa en tiennyt menomatkaa varatessa)

PÄIVÄ 2: Hoek van Holland-Kööpenhamina

-Deutche Bahnin kautta junaliput minulle (n. 95e) ja Ikralle (lastenlippu, n. 55e) välille Amsterdam Centraal-Koebehavn H (laita 12h stop-over Kööpenhaminaan)
-matkan pisin matkustusrupeama, noin 11h matkustusta
-vain kaksi vaihtoa tässä välissä (Osnabruck ja Hampuri), Hampurissa aika tiukka 20min vaihto, mutta otamme riskin
-yöpyminen Kööpenhaminassa suolaisen hintaisessa perushotlassa (koska en jaksanut googletella enempää koiraystävällisiä paikkoja) (110e)

PÄIVÄ 3: Kööpenhamina-Turku (iltalaiva Viking Amorella)

-SJ:n kautta lippu lemmikkivaunusta välille Köpis H-Tukholma C: n. 39e
-junamatka Köpiksestä Tukholmaan kestää noin 5h
-Viking Linen perushytti lemmikkilisällä: 61e
-iltalaiva Tukholmasta Turkuun -> aamulla perillä noin 7:30

PÄIVÄ 4: Turku-Helsinki

-VR:n kautta lippu ison lemmikin lisällä Helsinkiin: n.14e

YHTEENVETO

Yhteensä paluumatkalle matkakuluja tuli noin 553€, jos hotellit lasketaan mukaan. Tässä ei ole ekinokokkilääkityksestä tulevaa ell-käyntiä tai syömisiä mukana, mutta vähän halvemmalla onnistuin saamaan liput kuin menomatkalle.

Jos olisi oikein halunnut kiristää budjettia niin olisi voinut kokeilla jakaa matkan Englannissa osiin Trurosta Lontooseen (nk. split ticketing) ja etsiä oikein halpoja yöpymispaikkoja vähän kauempana asemasta, mutta helppous meni nyt sen edelle.

Jännää, seuraavan kerran raporttia tulee matkalta!

Koiran kanssa Englantiin osa 2: matkareittimme

Koiran kanssa Englantiin matkustaminen on hieman haasteellisempaa kuin pelkästään ihmisten kanssa reissaaminen. Totean lyhyesti, että ikuinen lentopelkoni, lentojen päästöt ja matkan hinta tekivät valinnasta helpon: matkustamme saarelle junilla, busseilla ja parilla laivalla.

Englanti on myös tiukempi maahantuotavien eläinten kelpoisuudesta kuin suurin osa muista EU-maista. Äitini totesi, että oon ahdistellut jo varmasti kaikki viranomaiset mitä voi ahdistella selvitellessäni vaatimuksia ns. cold Brexitin tapauksessa. Se ei ole tyhmä, joka kysyy! 

Matkaan valmistautumista ja Englantiin tuotavan koiran vaatimaa paperisotaa voit seurata kirjoituksessani Koiran kanssa Englantiin: matkavalmisteluja kotimaassa.

Avaan myös hieman matkakuluja, sillä ne tuntuvat aina kiinnostavan. Liput kannattaa yleensä ostaa heti kun lippujen myynti avautuu.  

Maata Pitkin-sivustolla löytyy paljon lisäinfoa, samoin Man in Seat 61-sivusto on ollut korvaamaton tätä matkaa suunnitellessa! Erityisesti tämä kirjoitus lemmikin kanssa matkustamisesta: How to travel with dog by train


MATKAREITTI SUOMI-RUOTSI-TANSKA-SAKSA-HOLLANTI-ENGLANTI

Matkareittimme on seuraavanlainen: 

Päivä 1: Helsingistä Turkuun junalla, iltalaiva Tukholmaan

-junalippu etukäteen ostettuna, ison koiran (lisämaksu 5€) kanssa Turun satamaan n.15€
-S-etukortilla sai Viking Gracella pienen alen, lisäksi koiramaksu, Inside Piccolo-hytti 57€ 

Suomalaisissa junissa isosta koirasta menee 5€ lisämaksu.

 

Koirasta menee 16€ lisämaksu Viikkarilla.

Päivä 2: aamulla Tukholmasta junilla Kööpenhaminan kautta Hampuriin ja yöpyminen Hampurissa

-Stockholm Central-Koebehavn H väli piti ostaa erikseen SJ:n (Ruotsin VR) sivuilta, sillä Deutche Bahn ei antanut valita koiravaunusta paikkaa
-Tukholma-Kööpenhamina n. 30€, koirasta ei maksua
-Kööpenhaminassa pysähdymme pariksi tunniksi syömään ja Ikralle on varattu eläinlääkärikäynti ekinokokkilääkitystä ja passimerkintöjä varten
-Koebehavn H-Schiedam Central DB:n sivuilta 49€
-Ikralle saksalaisten liikennöimiin juniin lastenlippu välille Rödby-Amsterdam Centraal n.40€

Matkareittimme pisin junaosuus visualisoituna DB:n sivuilta.

Päivä 3: junilla Hampurista Hollantiin, satamakaupunki Hoek van Hollandista Stena Linen yölaiva Harwitchiin

-vähän törsättiin: yövymme Hampurissa päärautatieaseman lähellä hotellissa (koiralisällä n. 100€)
-aamiaisen jälkeen matkaamme junalla kohti Hollantia, jonne saavumme viiden aikaan iltapäivällä (kolme vaihtoa)
-Amsterdamissa vaihtaessa junaa Ikralle ostetaan dog day card (n.6€)
-Schiedamista bussikuljetus (bussi no 711) satamaan ja yön yli laivalla Englantiin (125€, hintaan sisältyy ison koiran kenneli)

Päivä 4: laiva saapuu aamulla Harwichiin, juna Lontooseen, metro Lontoon sisällä, Lontoo-Truro-junamatka

-junalippu Harwich International-Liverpool Station 55€
-Englannissa koira matkustaa ilmaiseksi 
-Lontoossa metrolla Oyster cardilla maksaa pari puntaa (?) Paddingtonin asemalle, jonne matkatavarat säilytykseen ja brunssi-kävelylle Hyde Parkiin
-juna London Paddington-Truro 95€ 

Yritin hankkia liput mahdollisimman ajoissa, mutta silti esimerkiksi Englannin päässä tuli aika kalliiksi! Osittain tätä selittää, että matkustamme viikonloppuna, jonka yhteydessä on bank holiday-maanantai.

Omat lippuni ja hotelliyöpyminen maksavat noin 575€, joihin sisältyy osa Ikran matkakuluista. Näiden lisäksi Ikran saksalaisjunien lastenlippu maksoi 40€. 

Ikran eläinlääkärikäyntejä ei ole laskettu tähän, mutta rabiesvasta-ainetesti maksoi n.100€+käynti n.60€, rokotteet olisin kuitenkin ottanut tän vuoden puolella, joten niitä ei lasketa. Lisäksi mukana ei ole ruokailuja tai esim. Hollannin satamabussia.

Jos pyöristetään rajusti ylöspäin niin tälle seikkailulle tulee hintaa noin 620€/suunta. Näin ihanasta matkasta se on pieni hinta. Tähän sisältyy kuitenkin kolmen päivän eurooppalainen seikkailu vailla vertaa, määränpäänä upea eläinten- ja luonnontäyteinen Englanti!

Koiran kanssa Englantiin osa 1: matkavalmisteluja kotimaassa

Meidän seuraava suuri seikkailu, jota olen valmistellut viimeiset pari kuukautta jo! Englantiin, maata pitkin, koiran kanssa. Matkareittimme kulkee Turun satamasta Tukholmaan, sieltä junilla Tanskan kautta Saksaan, Hollantiin ja laivalla Englantiin. 

Olen niin innoissani tästä. Olen viimeksi 2015 ollut Englannissa suorittamassa yliopistoharjoittelua reilun 2kk ajan. Brittein saarilla on aina ollut sydämessäni spesiaali paikka.

Luomuharjoittelutilani tilakeskus 2015

Haaveilin reissusta, mutta ajattelin etten voi ottaa Ikraa mukaan, koska Ikra ei ole mikään täysin koulutettu paimenkoira. Lisäksi joutuisin matkustamaan läpi Euroopan, ison koiran kanssa ja maata pitkin junilla ja laivoilla. 

Rajoitteet on kuitenkin omassa päässä, eikö näin ole? Miksi Ikran täytyisi olla valmis paimenkoira? Tai miksei maata pitkin matkustaminen onnistuisi hyvin käyttäytyvän, sosiaalisen ja rennosti kulkuneuvoissa ottavan koiran kanssa?

Joku Ikran monista bussimatkoista.

Suunnittelin kysyväni (se ei mitään maksa!) pääsemmekö jollenkin tilalle täys-ylläpitoa vastaan hommiin. Ikra voisi auttaa niissä hommissa missä pystyy ja voisin harjoitella paimennusta omalla vapaa-ajalla.

Tuumasta toimeen ja päivitin profiilini UK:n WWOOFin sivuilla, jossa olen ollut vuodesta 2014. WWOOFista voit lukea enemmän tätä linkkiä klikkaamalla. Aloin etsiä tiloja, jotka suostuisivat ottamaan koiran, omistaisivat vähintään lampaita ja sijaitsisivat sopivalla alueella (=kaikki Midlandsista alaspäin). 

Löysin muutaman mukavan tilan ja laitoin viestiä kivoimman oloiseen paikkaan. Sain heiltä ihanan vastauksen ja tervetulo-toivotuksen tilalleen elokuusta eteenpäin!

Mahtavaa päästä muistelemaan käytännön maataloushommia pitkästä aikaa. Englanti on myös ihanan koiraystävällinen maa, joten Ikra nauttii reissusta varmasti yhtä paljon kuin minäkin! Ikra on varsinainen city-girl, joten matkustaminen tai vieraissa paikoissa yöpyminen ei ole Ikralle ongelma. Kunhan saa olla minun kanssa.

Kirjoittelen tänne blogiin matkavalmisteluista ja itse matkasta. Yritän muistaa laittaa tunnisteen "Englanti 2019" kaikkiin teksteihin, jotta tietoa etsivät löytävät kaikki aiheeseen liittyvät tekstit sitä kautta.

ENNEN MATKAA

Jos sinä haaveilet vastaavasta matkasta suosittelen aloittamaan valmistelut hyvissä ajoin. Näissä teksteissä kuvaamani asiat voivat muuttua, sillä brexit on vasta tuloillaan ja viranomaisista kukaan ei tiedä tai halua ottaa vastuuta asioista. 

Matkustamme Ikran kanssa juupas-eipäs Brexitin Englantiin, joka tuo oman lisämausteensa. Tällä hetkellä worst-case scenario on rabiesvasta-aineet, jotka otatan Ikrasta varmuuden vuoksi. Mitä todennäköisimmin ne vaaditaan maahan tuotavilta/Eurooppaan palaavilta lemmikeiltä, joten mieluummin maksan 100e ylimääräistä kuin että joudumme ongelmiin.

VALMISTELUT KOIRAN KANNALTA

Huomioi, että nämä ohjeet saattaa muuttua tai olla virheelliset sinun suunnitellessa matkaasi, joten selvitä itse hyvissä ajoin vaatimukset. 

Tiivistettynä meidän matkareittimme takia Englantiin tuotavan koiran oleellisimmat (lue täältä lisää):

Eläinlääkärissä hakemassa passia ja uusintarokotteita.

1) Koiralla pitää olla toimiva siru, EU-lemmikkipassi ja voimassa oleva rabiesrokotus

2) Koiralle pitää antaa 24h-5d ennen maahantuloa ekinokokkilääkitys (ei voi antaa Suomessa 28vrk säännöllä)

Tällä hetkellä ei vaadita, mutta Brexitin myötä voidaan vaatia mahdollisesti:

-aikaisintaan 30 päivää rabiesrokotteen annon jälkeen rabiesvasta-ainetesti, joka osoittaa koiralla olevan riittävästi vasta-aineita veressä)

-rabiesvasta-ainetestistä 3kk päästä voi aikaisintaan matkustaa Englantiin (ota tämä huomioon valmisteluissa)

-koiralla pitää olla terveystodistus (health certificate), jonka eläinlääkäri (official veterinarian) on tehnyt alle 10 päivää ennen maahantuloa

Lisäksi Ruotsin kautta kuljettaessa pitää Ruotsin tullille tehdä ilmoitus maahantuotavasta eläimestä. Eurooppaan päin palatessa pitää olla (ehkä) englantilaisen official vetin kirjoittama health certificate ja ekinokokkilääkitys (varmasti) ennen Suomea.

VALMISTELUJA KOTIMAASSA

EU-LEMMIKKIPASSI

Olen aina kuvitellut, että Ikralla on EU-lemmikkipassi. NO EI OLE. Meillä on vain rokotuskortti, jolla voi pyyhkiä pyllyä, sillä mikään virallinen asiakirja matkustamiseen se ei ole.

Paniikkihien jälkeen (päästäänkö me matkaamaan kun aiemmat rokotukset on siinä tyhmässä rokotuskortissa??) soitin ell-asemalle ja varasin Ikralle maaliskuulle ajan uusintarokotuksiin ja passin hankintaan. 

Ikran rokotukset ovat olleet ajan tasalla onneksi aina. Uusintarokotteista laitettiin merkinnät passiin, Ikran siru tarkistettiin (toimi ja on kansainvälisten määräysten mukainen!) ja tarkisteltiin vielä omaeläinlääkärin kanssa tarvitseeko stydimpiä lääkkeitä loisia (esim. sydänmato) varten. Ei tarvitse. 

Nyt on passi.

Saimme mukaamme myös uuden reseptin kortisonista ja punkkilääke Nexguardista, jotta niitä on riittävästi matkaa varten. Huh!


RABIESVASTA-AINETESTI

Reilun kuukauden kuluttua rabiesrokotteen annosta varasin Ikralle huhtikuulle rabiesvasta-ainetestin ottoon ajan. Vasta-aineiden muodostuminen todetaan verinäytteestä, joka lähetetään Ruokavirastolle (ent. Evira). Ruokavirasto muistaa laskulla (about 95e) jälkikäteen.

Jännitin aivan luvattoman paljon sitä, vaikka todennäköisyys sille, ettei Ikralla ole muodostunut rabies-vasta-aineita on aivan häviävän pieni.

Kaksi päivää vasta-ainetestistä sain tulokset sähköpostiin: Ikran vasta-ainetaso 4,5 ylittää reilusti alimman hyväksytyn arvon (0,5). Hiphip-hurraa! Kyllä sitä pitikin stressata. 

EU-LEMMIKKIPASSIIN MERKINTÄ RABIESVASTA-AINETESTISTÄ

Seuraavaksi kävimme täyttämässä EU-passiin merkinnän hyväksytystä vasta-ainetodistuksesta. Läntättiin myös muoviset kelmut merkintöjen suojaksi passiin. Matkaa varten tulostin paperiset versiot rabiesvasta-ainetodistuksista, suomeksi ja englanniksi Ikran mappiin.

Seuraava askel matkavalmisteluissa onkin terveystodistuksen (health certificate) hankinta juuri ennen matkaa, jolla koiran saa tuoda Brittein saarille 10 päivän aikajänteen sisällä. Tämä ei ole pakollinen, mutta hankin sen varmuuden vuoksi.

Jatkan tätä tekstiä kun matkavalmistelut etenevät!

Nose workin 1-luokan hajutesti

Eli Ikran ensimmäinen virallinen koe! Jännitys alkoi aamulla vähän humahdella vatsanpohjassa, mutta aika hyvät kisahermot itselläni onneksi on. Kun kisakaverimme, kleinspitz Norbert, haettiin mukaan alkoi hyvä matkafiilis vallata mielen ja viedä tilaa jännitykseltä.

Ikki+Noopi ja pakollinen koe-pose.

Forssassa päästyämme kisapaikalle kävimme lämmittelylenkillä ja siitä suoraan ilmoittautumaan. Heti saimme mukavan maistiaisen hilpeästä kanssakisaajasta. Hän oli erittäin kiukkuisena ovenpielessä "erityiskoiransa" kanssa, huomauttaen meille kovaan ääneen, että tässä on kyllä jono.

No, ilmottautumisen auetessa pieneen halliin olisi pitänyt mennä samaan aikaan useamman koirakon. Erityiskoira ei voi olla samassa tilassa muiden koirien kanssa. Erityiskoiran ohjaaja ei ollut iloinen kun halliin meni muita ohjaajia koirineen. Vielä vähemmän iloinen hän oli kun ilmoitin hänelle, että me taidetaan sitten mennä heitä ennen ilmottautumaan, jos he eivät sinne voi mennä. 

Siis whaaaat, hieman kisamieltä kanssakisaajille! Kisaamisen pitäis kuitenkin olla:

a) hauskaa hommaa 

b) jos oma koira on reaktiivinen niin sitten mennään sen ehdoilla eikä kiukutella muille siitä, ettei heidän koirat ole reaktiivisia 

c) eikä ainakaan käyttäydytä toisia kisaajia kohtaan epäkohteliaasti.

Eka hajutesti valitettavasti vahvisti mielikuvaa siitä, ettei kisaaminen kuulu kaikille ja osalla ohjaajista ei ole kykyä arvioida koiransa henkistä kanttia. Varsinkaan lajissa, jossa iso osa harrastajien koirista saattaa olla epävarmoja tai reaktiivisia niin onko se reilua koiralle pistää se koetilanteeseen, vaikka lajia kuinka mainostettaisi kaikille sopivaksi. Ei se koira niitä kokeita kaipaa.

Koetilanne on aina kuitenkin koetilanne eikä siellä olla yksin. On toimihenkilöt, kanssakisaajat ja muut koirat, vaikka kuinka ois keltaista nauhaa. Oli koiria, jotka minua jopa vähän pelottivat. Tai oikeastaan omistajien kyky saada ne pidettyä hanskassa ja Ikran turvallisuus.

Nose workin koekirja.

Ikra oli kisapaikalla onneksi maailman ihanin. Innoissaan tietty, mutta aina yhtä iloisena ja avoimena. Siruluku, koekirjan täyttö ja oman vuoron odottelu menivät lungisti. Onni on hyväluonteinen koira. Mutta sitten oli oman vuoron paikka.

Ja siinä tulikin meidän akilleen kantapää eli vireenhallinta. Hupsistakeikkaa. Koepaikka oli ahdas ja lämmittelyhajulle olis pitänyt mennä vasta halliin sisään mentäessä (jolloin myös oma vuoro alkoi). Päätin skipata lämpän ja mennä suoraan radalle. Ikra oli aivan liian intona, lähti radalle kuin tykinsuusta ja ilmaisi innoissaan väärän laatikon. Video kertokoot puolestaan...

Klikkaa tästä niin näet videon.

Eli meille lisää kisanomaista treeniä, vireenhallintaa ja uusi yritys keväämmällä samalla porukalla, koska Ikki ja Noopi molemmat hyllyttivät :D 

<3

 

Kuulumisten päivitys.

Blogihiljaisuus katkeaa, ainakin hetkeksi! Ei oo napannut oikein kirjotella. Koko viime syksy meni pelätessä, että Ikra joutuu pahimmassa tapauksessa kuoppaan ja kun pahimmasta pääsi yli niin keväällä oli vuoristorataa lääkityksen kanssa. Just kun ajatteli, että ollaan saatu niveltulehdus rauhoittumaan ja lääkitystä voi laskea niin eiköhän oireita alkanut tulla.

Loppukeväästä alkusyksyyn oli pitkä oireeton kausi ja lääkitys saatiin melkein kokonaan laskettua pois. Sitä melkein unohti omistavansa autoimmuunisairaan koiran (paitsi kun antoi aamu- ja iltalääkkeen), kunnes tuli syksyllä paha ripuli (=lääkkeet ei imeytyneet), juoksuhormonit ja nyt ollaan jouduttu jatkuvasti nostamaan lääkitystä hormonimyrskyn takia. Ainoa hyvä asia on, että Ikran korviin tulee vaskuliittia (=verisuonten tulehdusta), pientä turvotusta, ennen kuin mitään muita oireita tulee. Eli tiedän aina siitä pitääkö lääkitystä nostaa. Ja Ikra vastaa aina saman tien lääkityksen nostoon hyvin. Onneksi.

Rakas Kuutti <3

Katkeruus ja suru Ikrasta alkaa helpottaa. Oma pieni innokas riemu-Kuutti, joka nautti niin hirveästi kaikista fyysisistä mittelöistä. Vieläkin kyllä kirpaisee katsella muiden treeni- ja kisapäivityksiä, mutta päällimmäisenä on helpotus ja ilo omasta koirasta. Niin lähellä kuitenkin, ettei Ikraa enää olisi.

Välillä sitä miettii, että onko se kuitenkaan helpompaa näin päin. Sairaus aina mielenperukoilla mörkönä ja koiraa tuijottaa vainoharhaisena silloinkin kun se on oireeton. Meidän kohtalotovereista kaksi koiraa ei selvinnyt tän sairauden kanssa. Ajatukset on olleet heidän omistajien luona. Pitää olla kiitollinen, että Ikra vastaa lääkitykseen ja veriarvot on pysyneet normaaleina. Toivottavasti tila saadaan stabiiliksi kun sterkkaan Ikran ennen seuraavia juoksuja, jos kaikki menee hyvin.

MUTTA. Iloisempiin uutisiin. Paimennukseen <3 Ja nose workiin. On sekin ihan kivaa. Ollaan muuten menossa ekaan viralliseen nose work kokeeseen ens lauantaina. Jännää. Mutta paimennus ja lampaat..! En ikinä ois uskonu, että joku laji vois vetää vertoja agilitylle, mutta kyllä vaan. Niin erilaiset, mutta ihanat. Mikään muu harrastuslaji ei ole agilityn lisäks vetänyt puoleensa sillä tavalla, että siihen tulee hulluus. Semmonen flow-tila itselle (vaikkei edes hyvin menisi) ja innostus itse lajiin, joka vetää puoleensa vastustamattomasti. 

Kakka, kura ja kylmyys ei meidän intoa hidasta, vaan on osa lajin viehätystä. Ikralle täydellinen laji, koska hommia tehdään rauhallisesti, mutta koira joutuu funtsimaan. Ikra onkin aina hyvin tyytyväisen väsynyt ja rento treenien jälkeen.

Paimen sai kurakuorrutuksen.

Oman osansa sai omistajakin.

Aloitettiin paimennustunneilla käyminen kesäkuussa ja Seutulassa ollaan vietetty siitä lähtien joka viikko aikaa lukuunottamatta kesälomaa. Löydettiin aivan huippukoutsi, joka osaa oikeasti auttaa meitä eteenpäin. Ikra oli syttynyt lampaille jo ekoilla kerroilla Woollandiassa, mutta iso niksahdus eteenpäin tuli kun oltiin käyty Seutulassa ehkä 3-4 kertaa lampailla. Ikra alkoi suhtautua lampaille menoon yhtä innolla kuin aikoinaan agilitykentällä oloon ja sen huomasi taukokäytöksessä. Hirveä kurlaus ja vinkuminen alkoi jo treenipaikalle vievällä tiellä ja omaa vuoroa odotellessa autosta kuului vieno vikinä.

Harrastuskaverit.

Treenipaikalle vievä tie. Komeaa syyssäätä!

Paimennus on siitä jännä laji, että koira tietää MITÄ sen pitäisi tehdä. Ohjaaja on se, jonka pitäisi osata kertoa koiralle MITEN sen tulisi hommat tehdä. Tässä vaiheessa meidän paimennusuraa minä olen ollut se koiran oppimista hidastava tekijä. Kuinka haastavaa voikaan olla ohjata koiraa! Helppo kentän laidalta on katsoa ja tunnistaa heti kuinka ohjaajan tulisi tehdä, mutta heti kun ite on lauman kanssa...tuntee itsensä välillä hyvin tyhmäksi! Tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei kuitenkaan saa tehtyä niin. Ei voi kuin nöyrtyä ja harjoitella omaa toimintaa.

Ikran kanssa tämän hetken harjoiteltava asia olisi saada peruskuljetus kuntoon. Ikra on kiltti ja kuuliainen lampaiden kanssa ja tekee tehtäviä mukavasti. Ollaan esimerkiksi tehty häkitystä, häkistä poisottoa, kujaa, lauman irrottamista aidasta ja stoppeja aitaa vasten. Mutta peruskuljetuksen kanssa on ollut ongelma. Minä oon se ongelma :D Ja kun minä törppöilen niin samassa suhteessa Ikran kakan- ja ruohonsyönti lisääntyy. Kun minä teen oman tonttini ei Ikrakaan popsi maasta välipaloja.

 

Toinen kortti on jo hyvää vauhtia täyttymässä <3

Ikra tarjoaa välillä muutamien metrien ajan nättiä peruskuljetusta, mutta pyrkii sitten pysäyttämään lauman ja kiertämään eteen. Tässä kohtaa en ole osannut ohjata Ikraa tarpeeksi selkeästi pysymään lauman takana. Saatiin läksyksi harjoitella tätä ihan vaan juoksuttamalla Ikraa kuten hevosta ympyrällä, jotta oma käsitys ohjaamisesta paranee ja Ikra alkaa myös lukea sitä. Jos on koko kesän päästänyt koiran ohjauksista läpi nii ei se ihme ole, ettei pysy lauman takana. 

Mutta me treenataan! Ja nautitaan tästä ihanasta matkasta rakkaan koiran kanssa. Marraskuu käydään vielä treeneissä, mutta jäädään sitten miettimistauolle. Joulutauko on hyvä aika harjoitella juoksutuksen lisäksi ilman lampaita stoppeja, hidastus- ja nopeutuskäskyä ja ravi/käyntierottelua. Ei malta odottaa uutta vuotta ja treenien jatkumista!

Blogi jäähtyy.

Heippa te kaikki, jotka vielä uskollisesti jaksatte tulla kurkkimaan kuulumisia tänne. Aika on rajallinen ja näköjään tällä hetkellä blogi jää muiden asioiden jalkoihin. Blogi jää nyt tauolle ajaksi X, mutta meidän kuulumisia voi seurata Instagramissa, jonne päivittyy samoja juttuja kuin tännekin, mutta vähemmillä löpinöillä. Tulkaa messiin, jos ette jo ole :)

Meidän Instagram-tiliin pääset tästä!